Eilen kotiuduimme tänne maalle, ollaan täällä pari yötä. Kävin kaupungin varhaiskasvatuspäällikön juttusilla, lupasi ilmoittaa heti jos tulisi jokin sijaisus päiväkotiin niin pääsisin tänne töihin, päästäisiin sitten muuttamaan pysyvästi maalle. Tarkoitus on kituuttaa kaupungissa vielä ensi vuosi, jos ei päiväkotitöitä löydy, koska näillä näkymin vuoden vaihteessa olisi mahdollista perustaa oma yritys.
Kävimme sitten vanhempieni luona syömässä (oikein tunsi ettei lihamurekkeesta ja perunamuusista saanut ravinteita!) ja tulimme tänne maalle sen jälkeen. Tämä talo on äitini vanha kotitalo, joka on ollut tyhjillään jo muutaman vuoden. 60-luvun alussa rakennettu talo vaatii monenmoista remonttia, mikä vähän hirvittää, kun emme kumpikaan ole mitään synnynnäisiä remonttireiskoja. Päätavoite olisi ainakin ensimmäisenä rakentaa kylpyhuone, kun täältä puuttuu suihku kokonaan. Mutta niitä hyviä puolia tässä talossa on niin paljon: oma rauha, marjapensaat, mahdollisuus kasvimaalle, kellari, puulämmitys, rantasauna lähellä, oma LÄHDE... Kova hinku olisi jo muuttaa tänne!
Huonoja puolia näin talvella on ainakin huoneiden kylmyys. Täällä saa kilpirauhaspotilas käpertyä monen peiton alle, että tarkenee. Toisaalta oli ihanaa heti herättyä alkaa lämmittää puuhellaa. Eväsleivät olivat jäätyneet eteisessä, joten nekin sai samalla laittaa uuniin lämpiämään. Kävimme rämpimässä umpihangessa ja etsimässä lähdettä, vaan ei löytynyt. Mieheni on käynyt lähteellä kesällä eikä sitten enää muistanut, missä se oli. Mutta etsinnät jatkuu toisella kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti