kaakaokännissä

Voi miten päivät voikaan olla erilaisia... Eilenkin oli ihan kiva päivä. Naapurit kävi kylässä eka kertaa. Tunnetaan kyllä ennestään ja ollaan sukuakin, mutta tilanne oli silti outo, kun eivät ole koskaan käyneet meidän kotona, kun asuttiin kauempana. Kovin paljon yhteistä ei tunnu kuitenkaan naapureiden kanssa olevan, tosin luvattiin mennä hiihtämään, pyöräilemään ja lenkille yhdessä naisen kanssa.

Noh, loppuilta meni huonommin, söin ihan liikaa KEKSEJÄ ja kuivakakkua, joita olin tarjonnut vieraille. Ennen olisin sanonut, että "syöminen ottaa minusta vallan", mutta todellisuudessahan "minä annan syömiselle vallan". Sitä vaan syö ja syö, ilman että ajattelisi mtään. Olen miettinyt paljon tätä syömishäriö-asiaa. Viimeiset pari vuotta on ajatukset pyörineet syömisen ympärillä. Ensin laihduttaessa kaloreiden laskemisen muodossa, sitten tuli terveellisyys, superit jne. Jostain uutisesta luinkin, että liian tarkka laihduttaminen voi johtaa ahmimishäiriöön. Minun piti kirjoittaa tässä blogissa alun perin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, nyt huomaan kirjoittavani syömishäriöstä...

Mutta tänään en ole ahminut mitään. On ollut aivan mahtava päivä! Töistä päin menin salille pitkästä aikaa, oli ihan hyvä treeni eikä voimat olleet hävinneet niin pahasti kuin pelkäsin. Kotona söin nälkääni ison ihanan pakuritee-banaani-avocado-kaakao-maca-aswagandha-smoothien. Se vaikutti juuri niin kuin toivoin: piristävästi, tulin ilmeisesti kaakaokänniin. Ei olekaan tarvinnut olla alkoholikännissä pitkään aikaan (vaikka olen entinen karpalolonkeroriippuvainen...).

Toinen piristävä asia oli tänään musiikki! Musiikki on aina ollut terapeuttini, kuinka olin sen unohtanut? En ole juurikaan kuunnellut uudessa kodissa musiikkia, kun olen nauttinut hiljaisuudesta eikä kaiuttimiakaan ole asennettu. Tänään tajusin että onhan täällä CD-SOITIN, joten kaivoin vanhoja kokoelma-cd:itä esiin! Ihanaa kun voi laulaa mukana täysillä ilman että naapurit kuulisi! Ei taida ääneni kuulua kahden kilometrin päähän. Kilpirauhasellekin tekee hyvää huutaminen ja laulaminen, kun yleensä vain tukahduttaa ajatuksensa ja tunteensa.

Mieheni osti Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. Lupasin lukea sen heti hänen jälkeensä. Uskon että tuo kirja auttaa minua matkalla henkiseen kasvuun ja paranemiseen. Huomaan jo tarkkailevani tunteitani ulkopuolelta ja ymmärtäväni reaktioiden tulevan jostain menneestä ja vanhoista opituista ajatus- ja tunnereaktiomalleista. Niistä on kuitenkin vielä vaikea päästä eroon. Ajattelemisen pysäyttäminen tuntuu vielä mahdottomalta, mutta uskon kehittyväni siinäkin, ja vähitellen löytäväni itseni ja sisäisen rauhan ajatushälyn seasta. Matka on vasta alussa. Yhä useammin huomaan kuitenkin jo nauttivani tästä hetkestä. Carpe diem!

Uusi ympäristö, vanhat ongelmat?

Niinhän se on, etteivät ongelmat mihinkään katoa, vaikka ympäristö vaihtuisi. Ratkaisua täytyy etsiä sisältä. Hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa, mutta jotenkin täällä olemisen hyvät puolet tuovat mukanaan uusia ongelmia, joita ei ollut kaupungissa. Esimerkiksi koneella oleminen on vähentynyt radikaalisti kavereiden ja perheen kanssa vietetyn ajan lisäännyttyä, mikä on toisaalta hyvä. Sen myötä kuitenkin uusien asioiden opiskelu ja siten innostus raakailuun, meditointiin ja joogaan on hiipunut. Sen sijaan mieli täyttyy arkisista asioista ja stressi hiipii salakavalasti päähäni (ja ruumiiseeni).

Tässä meni muuten varmaan viikko niin, että söin kuin hevonen, kaiken näköisiä herkkuja, etenkin pähkinöitä. Olin viikonlopun Lahdessa, ja Punnitse & säästä -kaupasta tuli hamstrattua kaiken näköistä, kun pitkästä aikaa pääsi sinne paratiisiin! Paitsi että ne herkut tuli syötyä melkein saman tien. Lisäksi söin ulkona kahtena päivänä isot satsit lämmintä ruokaa. Olo oli todella raskas. Onneksi nyt on kaappi tyhjä herkuista ja kierre on katkaistu. En ollut käynyt puntarilla yli viikkoon. Tänään uskaltauduin ja olin ihan varma, että on tullut 2-3 kg lisää, kun olo oli sellainen. Mutta ei, yhtään ei ollut tullut lisää painoa! Keho on siis ihmeesti hyödyntänyt kaiken syömäni, vaikka määrät on olleet aivan liian suuria. Ennen kun herkutteluviikonloppuna söi paljon roskaruokaa ja karkkia, nousi paino viikonlopun aikana vähintäänkin kilon.

Olen huomannut, että syömisongelmat alkavat silloin, kun syö jotain. Sitten pitää vaan ottaa koko ajan lisää kaikenlaista pientä. Nyt on mennyt monta tuntia tuhdin kaakao-pakuriteevälipalan ja salaatti-lohi päivällisen jälkeen syömättä mitään. Pääsen tyhjällä mahalla nukkumaan. Jos olisin ottanut jotain pientä iltapalaa, olisin varmaan jatkanut syömistä taas liiallisuuksiin. Itsekuri katoaa siinä kohtaa kun syöminen alkaa. Jokin syömishäiriö minulla varmasti on, kunpa osaisin parantaa itseni siitä ja löytää sisimmät ajoittaiseen ahmimiseen. Tuskinpa on terveellistää paastota ja sitten syödä suuria annoksia kerralla. :(

Yritän vältellä pitäisi-muodossa puhumista. Siispä: toivon saavani innostusta ja motivaatiota meditoinnin aloittamiseen ja sisäisen rauhan etsimiseen, jotta ongelmat väistyisivät! Vaikka kuitenkin perusolotilani on onneksi onnellisuus ja tyytyväisyys, en tosiaankaan halua valittaa turhasta, sillä minullahan on asiat paremmin kuin hyvin!

Uusi elämä maalla?

Nyt ehdin pitkästä aikaa kirjoittamaan, on ollut aikamoista hässäkkää muuton myötä! Viime yönä iski 38 asteen kuume ja aamulla oksennus, eipä voinut töihin lähteä vaan sairaslomalla menee pari päivää.

Muutto meni ihan hyvin, paitsi että taas sai kirota kaikkea sitä materiaa jota on tullut ostettua. Tarvittiin ylimääräinen tavaroiden haku reissu ja ylimääräinen peräkärrynvuokraus, jotta kaikki roina saatiin maalle. Ensimmäiset viikot onkin menneet tavaroita siirrellessä, mutta nyt alkaa olla hyvin tilaa joka huoneessa. Muutimme siis äitini entiseen kotitaloon, ja vintti on aivan täynnä mummoni vanhaa tavaraa. Kunhan vintti saadaan tyhjäksi, saa mieheni oman musiikkihuoneen ja minä kuntosalihuoneen :)

Töissä on alkanut mukavasti. Teen lastenhoitajan sijaisuutta, mutta ilmeisesti olisi aika hyvät mahdollisuudet saada syksyllä vakituinen lastentarhanopettajan paikka! Vakipaikka täällä, jossa lapsia ja päiväkoteja on tosi paljon vähemmän kuin Pirkanmaalla, olisi todellinen lottovoitto. Ja kävisi kieltämättä ihmeen helposti, jos heti saisin vakituisen paikan. Mutta kaikellahan on tarkoituksensa. Olisi hyvä ottaa työlomaa yritystä perustettaessa, ja suuri toiveeni olisi tietenkin joskus saada lapsi ja päästä äitiyslomalle vakituisesta työstä. Tämä lapsettomuusasia on alkanut vaivata toden teolla, miksi ihmeessä en saa kuukautisia käynnistymään? Vaikka ruokavalio on ollut melko hyvä ja Puhdistamon Maca-jauhettakin syön säännöllisesti...

Tosiaan ruokailut ovat pysyneet melko hyvin kasvispainotteisina, lämmintä ruokaa olen syönyt enemmän kuin ennen. Pähkinöitä olen välillä herkutellut liiankin kanssa, mutta onneksi täältä ei helposti lähdetä kauppaan herkkujen ostoon, kun siihen tarvitaan aina autoa. Odottelen FitnessFirstin pakettia, se on varmaan eksynyt muutossa... Täällä ei pahemmin luomupähkinöitä saa kaupasta, ja onkin tullut välillä syötyä myös myrkkysuolattuja ja suklaapäällysteisiä casheweita... Tosin nyt alkaa tuntua, että vuosia tyhjillään olleet rasvavarastoni ovat alkaneet mukavasti täyttyä, ja enää ei tee mieli syödä niin rasvapainotteisesti. Pikemminkin raikkaita hedelmiä, salaatteja ja smoothieita tekee eniten mieli.

Olo on ollut hyvä. Tällä viikolla oli aikainen aamuvuoro ja yöunet jäi vähiin, sen kyllä huomasi heti olossa totaalisena aivosumuna ja hitautena. Lepo ja uni ovat siis vähintään yhtä tärkeitä kilpirauhaselle kuin oikeanlainen ruokavaliokin. Muuten kilpparin kanssa on mennyt hyvin. Tosin palelusta kärsin väkisinkin enemmän nyt, kun on pelkkä puulämmitys.

Toistaiseksi olen todella nauttinut maalla asumisesta! Lämmittäminen ei olekaan niin suuritöistä kuin kuvittelin (paitsi tietysti keväällä, kun pitäisi mennä raivaushommiin ja kokoamaan niitä puita...) Oma rauha on jotain niin ihanaa... Ja onnea on aamulla puuhellassa keitetty vesi ja siihen sekoitettu pakuritee :) Olen tehnyt ihania suklaasmoothieita, joissa pohjana on ollut lämmin pakuritee. Myös pizzasta ja kasvisvuoasta tuli herkullista, kun kokeiltiin lämmittää leivinuunia. Toivottavasti kasvisten viljely onnistuisi kesällä! Mutta ainakin viinimarjapuskien lehtiä, voikukkaa ja nokkosta löytyy sitten omasta pihasta, joten ei muuta kuin smoothien sekaan heti tuoreena <3 Ja aion myös kuivattaa talvea varten kesän vitamiinipommeja.