Elän taas suurta muutosprosessia, ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Sisällä myllertää ajatukset äitiydestä, ja lapsen saamiseen valmistautumisesta. Olen lopettanut itseni ruoskimisen, ja tehnyt juuri sitä mitä mieli tekee. Jonkinlaista taantumista on siis havaittavissa... :)
Iltaisin löydän itseni sohvalta viltin alta TV:n äärestä...?! Liikuntaa harrastan säännöllisesti, mutta juokseminen on vaihtunut sauvakävelyyn. Raskaus on aiheuttanut sykkeen nousua ja kunnon huonontumista. Kuuluu kai asiaan? Syön kasvisruokaa, mutta välillä suolanhimo yllättää, ja syön hiivatonta ruisleipää voilla, juustolla, kurkulla ja tomaatilla. Raakaravinnosta en sentään ole täysin luopunut, päivittäin syön smoothien tai itse mehustetun mehun. Olen vasta nyt löytänyt mehustamisen, kun saimme mehustimen. Mehusta tulee ihanan kevyt ja virkeä olo. Ja esimerkiksi parsakaalin vitamiinit saa helposti mehun muodossa, sillä eihän kaali edes maistu muiden aineiden joukossa. Makua saa vaikkapa porkkanasta, omenasta, sitruunasta ja selleristä. Mausteisista mehuista tykkäävien kannattaa laittaa inkivääriä ja chilejä sekaan.
Olen nyt viikolla 12+2, huomenna ultra :) Raskausoireita tähän mennessä: väsymys (alkaa jo helpottaa), sykkeen nousu, vatsan turvotus (töissä huomattiin jo viikolla 10 että olen raskaana...), suolanhimo (vanhan kansan mukaan poika tulossa, katsotaan...), naaman kukkiminen, wc:ssä ravaaminen, aristavat rinnat. Ummetus vaivasi aluksi kovasti, mutta siitä pääsin eroon dr. Ohhirran laatuprobiooteilla. Niitä aion syödä koko raskauden. Oksentanut olen ainoastaan kerran, ja etominen menee ohi suolaista syömällä. Kilppariarvot mittaan ensi viikolla, toivottavasti kilpirauhanen jaksaa porskuttaa.
Raskaudessa on ollut ihanaa se, että olen oppinut olemaan itselleni armollinen enkä soimaa itseäni. Loppujen lopuksi repsahdukset syömisessäkään eivät ole olleet kovin pahoja, kun sallii itselleen kaiken ja yrittää etsiä laadukkaamman vaihtoehdon :) En tavoittele täydellisyyttä enkä usko että äitiyteen voi koskaan valmistautua, yllätyksiä tulee aina. Eletään siis hetkessä eikä mietitä ja stressata tulevaa.
