lauantai 3. joulukuuta 2011

Onni löytyi tänään taas pienistä asioista. Olin heti "aamusta" loistavalla tuulella. Talviaurinko, ja se että saa herätä omaan tahtiin, vaikuttaa koko päivän vireystilaan. Olen huomannut työn teossa minua rasittavan eniten sen, kun pitää elää kellon mukaan. Olisi ihanaa, jos olisi työ jota voisi tehdä silloin, kun itselle parhaiten sopii :) Tai sitten en vain ole tarpeeksi motivoitunut työhöni, kun en aamulla jaksaisi nousta. Usein kuitenkin käy niin, että työpaikalle päästyäni väsymys unohtuu, kun lapset ovat niin energisiä. 

Silti, odotan tulevaa äitiyslomaani kovasti. Mistään lomasta on varmaan turha puhua, mutta en voi pienen lapsen hoitamista ja rakastamista työksikään kutsua. Ja onneksi mieskin on kotona ja isovanhemmat lähellä, joten olen tosi onnellisessa asemassa.

Siivoilin aamulla vähän, ja sitten tein yli tunnin sauvakävelylenkin auringonpaisteessa ja raittiissa pakkassäässä. Täällä maalla on ihanaa lenkkeillä, kun ympärillä on vain metsää. Tosin pimeän tullen täytyy lähteä keskustaan lenkille, jotta näkee missä tie menee... Lenkillä tulee usein samankaltaisia tuntemuksia kuin meditaatiossa. Tosin urheilu on minulle parasta meditaatiota. On mahtavaa tuntea kiitollisuuden tunnetta aivan kaikesta, mitä on saanut kokea.

Synkkyys ja pimeys on laskenut mielialaa välillä, olisikohan kirkasvalolampusta apua? Toisaalta nyt keskiraskaudessa olen ollut paljon virkeämpi kuin alussa. Eräänä iltana olin stressaantunut, kun oli monta asiaa, jotka "pitäisi tehdä", vaikka ei olisi millään jaksanut. Lopulta en tehnyt niistä mitään, ja johan helpotti :) Egomme asettaa meille mitä ihmeellisempiä suoritustavoitteita, vaikka kukaan muu ei meiltä mitään vaatisikaan. Aikaisemmin en tajunnut, miten paljon myös esteettiset seikat vaikuttavat mielialaan. Meillä on välillä täysi kaaos, ja silloin on olokin paljon stressaantuneempi kuin siistissä huoneessa, ja vaikka kynttilöiden loisteessa. Toisaalta kaaos kodissa kuvastaa varmasti kaaosta mielessä. 

Suhteeni ruokaan on vieläkin hankala. Toisaalta stressaan painonnousua ja vatsan kasvua, kun välillä tuntuu että se on isompi kuin tässä vaiheessa kuuluisi olla. Välillä taas ruoka on iloa tuottava nautinto, kuten eilen liiton pikkujouluissa, kun sai aitoja itse tehtyjä joululaatikoita. Äsken söin maailman helpoimman päivällisen: keitettyä bataattia, parsakaalta ja kananmunaa. Päälle voita, mausteita ja sweet chili -kastiketta (varo e-koodeja), salaatilla höystettynä. Yksinkertaista mutta hyvää!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Raskaustuntemuksia

Elän taas suurta muutosprosessia, ja kirjoittaminenkin on jäänyt. Sisällä myllertää ajatukset äitiydestä, ja lapsen saamiseen valmistautumisesta. Olen lopettanut itseni ruoskimisen, ja tehnyt juuri sitä mitä mieli tekee. Jonkinlaista taantumista on siis havaittavissa... :)

Iltaisin löydän itseni sohvalta viltin alta TV:n äärestä...?! Liikuntaa harrastan säännöllisesti, mutta juokseminen on vaihtunut sauvakävelyyn. Raskaus on aiheuttanut sykkeen nousua ja kunnon huonontumista. Kuuluu kai asiaan? Syön kasvisruokaa, mutta välillä suolanhimo yllättää, ja syön hiivatonta ruisleipää voilla, juustolla, kurkulla ja tomaatilla. Raakaravinnosta en sentään ole täysin luopunut, päivittäin syön smoothien tai itse mehustetun mehun. Olen vasta nyt löytänyt mehustamisen, kun saimme mehustimen. Mehusta tulee ihanan kevyt ja virkeä olo. Ja esimerkiksi parsakaalin vitamiinit saa helposti mehun muodossa, sillä eihän kaali edes maistu muiden aineiden joukossa. Makua saa vaikkapa porkkanasta, omenasta, sitruunasta ja selleristä. Mausteisista mehuista tykkäävien kannattaa laittaa inkivääriä ja chilejä sekaan.

Olen nyt viikolla 12+2, huomenna ultra :) Raskausoireita tähän mennessä: väsymys (alkaa jo helpottaa), sykkeen nousu, vatsan turvotus (töissä huomattiin jo viikolla 10 että olen raskaana...),  suolanhimo (vanhan kansan mukaan poika tulossa, katsotaan...), naaman kukkiminen, wc:ssä ravaaminen, aristavat rinnat. Ummetus vaivasi aluksi kovasti, mutta siitä pääsin eroon dr. Ohhirran laatuprobiooteilla.  Niitä aion syödä koko raskauden. Oksentanut olen ainoastaan kerran, ja etominen menee ohi suolaista syömällä. Kilppariarvot mittaan ensi viikolla, toivottavasti kilpirauhanen jaksaa porskuttaa.

Raskaudessa on ollut ihanaa se, että olen oppinut olemaan itselleni armollinen enkä soimaa itseäni. Loppujen lopuksi repsahdukset syömisessäkään eivät ole olleet kovin pahoja, kun sallii itselleen kaiken ja yrittää etsiä laadukkaamman vaihtoehdon :) En tavoittele täydellisyyttä enkä usko että äitiyteen voi koskaan valmistautua, yllätyksiä tulee aina. Eletään siis hetkessä eikä mietitä ja stressata tulevaa.

torstai 15. syyskuuta 2011

Ja kun sitä vähiten odottaa...

...niin olen raskaana! Olisiko kuukausi aikaa, kun sanoin miehelleni, että olen päässyt yli siitä pakkomielteestä, että minusta täytyy tulla äiti. Olin sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta sopeudun hyvin siihenkin ajatukseen että elämme kahdestaan, enkä ainakaan halua miettiä/stressata asiaa.

Minulla oli viikko sitten kova ummetus, johon ei mikään tuntunut auttavan. Ei psyliumkuitu, piharatamo, syömisen rajoittaminen/lisääminen eikä liikunta. Sitten myös rinnat aristivat, ja aloin miettiä voisinko olla raskaana... Kuukautiset olivat tulleet viimeksi kesäkuun lopulla Terolutin avulla. Kun seuraavia kuukautisia ei kuulunut, tein negatiivisen raskaustestin. Oletin vain että oma hormonitoimintani ei siis toimi, ja vähän hermostuin menkkojen odotteluun.

Siinä välillä sitten olen tullut raskaaksi. Hedelmöittymisajankohdasta ei ole aavistustakaan, mutta toivottavasti se saadaan selville :) Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta. Haluan rohkaista muitakin, vaikka tuntuisi toivottomalta lapsettomuusongelmien vuoksi, niin ei koskaan voi tietää vaikka tärppäisikin :) Elämä on yllätyksiä täynnä, ja taas kerran: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.

Kunpa raskaus sujuisi hyvin, sillä keskenmenon vaarahan on aina olemassa, ja vajaatoimintani ei ainakaan helpota raskautta. Arvot olivat huonontuneet heti: TSH 2.36 ja T4V 11.4 (8.8. TSH 0.26 ja T4V 15.4)  Olo on tosi saamaton ja mielialat heittelee. Koko ajan tekee mieli syödä jotakin. Paitsi että mieliteot ovat erilaisia, esim. suolaista ja rasvaista on tehnyt mieli (esim. juusto, pizza, kala...). Jossain välissä olisin halunnut myös helmipuuroa ja KANELIA. Varmaan olisin illalla alkanut keittää jos olisi ollut maitoa jääkaapissa :) Esim. pähkinät, kookosöljy ja suklaa eivät enää maistu niin hyvälle.

Nyt vaan onnella, ilolla ja kiitollisuudella seuraan raskauden kehitystä. Ja toivon että pääsisin kriittisten kuukausien yli, jotta uskaltaisin kertoa asiasta tutuillekin :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

"vispipuuro"

Syön aamupalaksi yleensä täyttävän, lusikoitavan smoothien vaihdellen eri marjoja ja vihreitä. Tänä aamuna laitoin smoothieen runsaasti puolukoita, ja syödessäni tajusin että tämähän on kuin vispipuuroa :)

Blendasin:
vähän vettä
chia-siemeniä (+hampun- ja pellavansiemeniä)
kolme pientä kotimaista omenaa
paljon puolukoita
villirucolaa
mausteita maun mukaan
kookosöljyä
soijalesitiiniä
supereita maun mukaan (c-vitamiini, chlorella ja viherjauhe)

Suosittelen ehdottomasti tätä soijalesitiiniä. Se on laadusta tinkimättömän Healthforcen geenimanipuloimattomasta soijasta valmistettu tuote. Lesitiinin avulla kookosöljy sekoittuu hyvin, ja koostumuksesta tulee tasaisen kermainen.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Tuli vähän sählinkiä tuossa Raw Thyroidin kokeilussa. Nyt olen käyttänyt viitenä päivänä (välillä oli taukoa), ja ainakin tämän lyhyen kokeilun perusteella olen sitä mieltä, ettei tuote sovi minulle. Eka kerralla olin ensin syönyt piristävän smoothien, mutta otettuani lääkettä oloni lamaantui totaalisesti. Olen kokeillut Thyroxinin kanssa ja ilman, välillä 3-5 tablettia päivässä, mutta hyviä vaikutuksia en ole huomannut.  Olen vain ollut tavallista väsyneempi.

Elättelin jo toiveita, että saisin Armourin kokeiluun. Työterveyslääkärini oli jo puoltavainen (ei kyllä ollut koskaan kuullutkaan valmisteesta), mutta otettuaan yhteyttä Seinäjoen endokrinologiin, hän olikin kielteisellä kannalla. T3V-arvoni on normaali, samoin kortisoli, natrium ja kalium. Myös kaikki perusterveystarkastuksen testiarvot olivat hyvät. Nyt sitten odottelen aikaa Ulla Slamalle, ja toivon häneltä myönteisempää kantaa kokeilulle. Arvoni ovat melkein liikatoiminnalla (TSH 0.26, T4V 15.6), mutta olo silti vajaalla.

Välillä kyllä tuntuu että voisi heittää kaikki lääkkeet menemään :) Oireeni helpottavat ja olo pysyy energisenä, jos ruuansulatus toimii, lepään, liikun ja saan auringonvaloa tarpeeksi. Ymmärrän myös henkisen terveyden merkityksen entistä paremmin! Aion myös kokeilla energiahoitoa.


torstai 4. elokuuta 2011

Kilpirauhaslääke kokeiluun

Raw Thyroid










Iherbistä löytyi tällainen  tuote, lähti tilaukseen samantien. Ainakin kommenttien perusteella on monella on hyviä kokemuksia. Raportoin kokemuksia, sitten kun pääsen kokeilemaan! Aion käydä huomenna kokeissa ja sitten testata arvot uudelleen, kun olen kokeillut tätä jonkin aikaa.

Ainekset: Thyroid Tissue, Adrenal Tissue, Pituitary Tissue, Thymus Tissue, Spleen Tissue, Kelp, Rice Bran 


Tiedon löysin tästä kirjoituksesta.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Puhtaamman ravinnon aikaansaannoksia

Ruokavaliomuutokseni alkoi viime syksynä, ja monia hyviä muutoksia olen kokenut:
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta: oireiden pitäminen kurissa
-Väsymys: pystyn säätelemään sitä syömällä esim. C-vitamiinilla ja camu camulla höystetyn pirtelön. Usein väsymys johtuu huonosta ruuansulatuksesta, liian vähäisistä yöunista, stressistä tai liian vähästä auringon ja ulkoilman saannista. Mahdollisimman paljon siis ulkoilua ja piristävää liikuntaa!
-Palelu: voin juoda mausteisen, lämmittävän teen (esim. Yogi-teet ovat hyviä) Hormonitoimintaani yritän boostata SunFiren maca-jauheella (tuntuu tällä hetkellä tehokkaimmalta)
-Hidas aineenvaihdunta: liikkuminen ja puhdistava ruokavalio, pähkinöiden ja muiden hitaasti sulavien ruokien välttäminen, runsas veden juominen

Nyt kesän aikana olo onkin ollut aika energinen, kiitos kuuluu suureksi osaksi auringolle, maadoittumiselle ja kevyemmälle syömiselle :)

  • Painonhallinta ja alkoholin käytön väheneminen, miehelläni myös 14-vuotiaana aloitetun tupakoinnin lopettaminen
- Paino on pysynyt pitkään samoissa lukemissa, vaikka se vähän nousikin yhdessä vaiheessa, kun en meinannut saada syömistäni pysymään kurissa. Saan kuitenkin päivän mittaan niin paljon kaloreita, että perus "kuluta enemmän kuin syöt" -teorian mukaan minun pitäisi olla jo tosi lihava... Uskon tämän olevan raakaravinnon ansiota, jota syön tavallisena päivänä n. 80 %:sti. Raakaravinto ei ole minulle ehdottomuus, mutta huomaan jaksavani sillä paremmin kuin kypsennetyllä.

  • Henkisen puolen kehittyminen
Tämän puolen kehitys on vasta alussa, mutta uskon elimistön puhdistumisen mahdollistavan asioiden näkemisen laajemmassa kontekstissa. Yritän nähdä kaikissa ja kaikessa enemmän hyvää, tai ainakin asiat useammasta näkökulmasta. Suorituskeskeisyydestä ja kulutuskeskeisyydestä luopuminen. Asioihin keskittyminen ja aito läsnäolo.
      Nykyään aistin paremmin, millainen ilmapiiri missäkin paikassa vallitsee. Kun on käynyt paikassa, jossa on paljon negatiivista energiaa ilmassa, vie aikaa ennen kuin palautuu omaan koti-ilmapiiriin. Kotona kuitenkin onneksi vallitsee suurimmaksi osaksi innostunut ja positiivinen tunnelma. Myös parisuhteessa aistii, että jos toista masentaa, niin se tarttuu heti itseenkin, ja myös toisin päin.
   Pyrin myös tekemään asioita enemmän siltä pohjalta mikä tuntuu parhaalta sillä hetkellä, enkä vain "koska on pakko". Nautin työstäni, mutta sen aikataulutus on alkanut ahdistaa. Pakko lähteä töihin vaikka kuinka väsyttää jne. Tähän liittyen rohkaisin mieleni ja perustin sivutoimisen toiminimen! Kuulette toiminnastani varmasti lisää, kun saan sen kunnolla käyntiin :) Vaikka järki sanoo, että minun pitäisi opiskella alaa paljon enemmän, jotta voisin pitää itseäni asiantuntijana, silti luotan tunteeseen ja kokeilen rohkeasti uutta työtä. Yhteistyökontakteja on jo syntynyt kuin itsestään, ja olen asiasta todella innoissani!
 
 Seuratkaa siis unelmianne, asioilla on todellakin tapana järjestyä! Tämän olen huomannut tänä keväänä. Muutin maalle pelossani siitä, että syksyllä ei ole töitä, nyt minulla on kahden vuoden päiväkotityösopimus, ja sivutoiminen yritys!

Tässä pari kuvaa vihertävästä kasvimaastani :)


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Hyviä ohjeita kilpirauhasen vajaatoiminnan luonnolliseen parantamiseen

Kilpirauhasen vajaatoiminnan parantaminen luonnollisia menetelmiä käyttäen

1. Ruoka
Alkuperäinen ruoka, jonka tulisi sisältää mahdollisimman paljon B-vitamiineja: täysjyvät, pähkinät, kala, juurekset, hedelmät, kasvikset.

2. Liikunta
30-60 minuuttia päivässä, 5 kertaa viikossa. Jooga on erittäin hyödyllistä kilpirauhasen hoidossa, koska monet asennot, kuten "downward dog" parantavat veren virtausta kaulan alueella, missä kilpirauhanenkin sijaitsee.


3. Syvähengitykset ja meditaatio
Stressi vaikuttaa kilpirauhaseen. Rentoutuminen vähentää stressiä ja on hyödyksi kilpirauhaselle.

4. Aurinko
Varmista että saat tarpeeksi aurinkoa. Riittävä D-vitamiinin saanti parantaa immuunijärjestelmän toimintaa ja vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen. 15-20 minuuttia aurinkoa 2 kertaa päivässä. Talvella D-vitamiinilisä ja valoterapiaa.



5. Tunteiden käsittely
Ratkaise tunnepuolen ongelmat, jotka saattavat aiheuttaa stressiä ja täten vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan.

6. Vaihtoehtoiset hoidot
Monia vaihtoehtohoitoja on käytetty kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Esim, akupunktio, kiinalainen lääkintä, homeopatia, osteopatia...

7. Lisäravinteet
Keskeisimmät kilpirauhaseen vaikuttavat vitamiinit ovat:
-sinkki
-jodi(kelp on hyvä lähde)
-kupari
-Mangaani
-Molybdeeni
-Aminohapot(L-tyrososiini yhdistetään normaaliin hormoonituotantoon).

8. Fluori
Fluori ja kloori häiritsevät kilpirauhasen jodireseptoreiden toimintaa. Vähemmän jodia=vähemmän hormoonituotantoa

9. Stimulanttien välttäminen
Kahvi ja alkoholi saattavat häiritä rauhasten toimintaa

10. Puhdistautuminen
Puhdista koko keho ainakin kerran vuodessa sinne kertyneistä myrkyistä.

11. Luontaistuotteet
Käytä kilpirauhaselle tarkoitettuja luontaistuotteita.


Varoitus! Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa elämän mittaista kroonista väsymystä, kipua, kohonnutta sydänsairauksien riskiä, lihavuutta ja muita ongelmia.

Tämä teksti on vapaasti suomennettu osoitteesta
http://www.ehow.com/how_2158392_treat-hypothyroidism-naturally.html

Näillä lähtee päivä käyntiin!

Jos joskus on vaikeuksia saada itsensä hereille, tässäpä aamukahvin tilalle pari virkistävää smoothie-ohjetta, jotka itsellä toimii loistavasti.

Vihersmoothie:
Lähde- tai kaivovettä
Banaani
(Avocado)
Nokkosia, voikukanlehtiä, vuohenputkea tms. vihreää
Mustaherukoita tai mustikoita
Erityisen piristävän vaikutuksen saat lisäämällä C-VITAMIINIA, CAMU CAMUA ja SIITEPÖLYÄ
muita supereita maun mukaan, etenkin kilpparivajislaisille spiruliina, chlorellaa ja/tai kelppiä

Suklaasmoothie:
Pakuriteetä (itse nautin yleensä lämpimänä)
Banaani
Avocado jos haluat kermaisen, chia-siemeniä jos haluat puuromaisen
(Chocolate blissiä ja/tai Rakkauspakkausta)
Kaakaojauhetta
C-VITAMIINIA
makeutusta ja muita supereita maun mukaan
päälle runsaasti KAAKAONIBSEJÄ

Kesäinen raw-jäätelö syntyy helposti blenderillä jäisistä banaaneista, sekaan marjoja tai raakasuklaanpaloja, nam :)

Jostain syystä viime aikoina on mennyt aika oman tilanteen märehtimiseen, ja kilppariasioihin olen perehtynyt hävettävän vähän. Pari kommentoijaa on kertonut voineensa luopua kilpirauhaslääkityksestä tämän.Jooga-dvd:n harjoitusten ansiosta. Kokeilin eilen illalla, ja joissain harjoituksissa tuntui selvästi painetta kilpirauhasen alueella. Hämmästyksekseni hikoilin loppuillan, janotti ja ravasin vessassa :) Aion ehdotomasti tehdä harjoituksia päivittäin ja kokeilla onko niistä apua jatkossakin.

Kesä on ihanaa aikaa, harmittaa kovasti ettei itselläni ole työpaikan vaihdoksen takia kuin pari viikon pituista lomapätkää. Se ei todellakaan riitä työstressistä palautumiseen. Tänä kesänä olen nauttinut uimisesta, pyöräilystä, villivihannesten syömisestä suoraan omasta pihasta, kasvimaan töistä, polttopuiden teosta... Marjakautta odotan innolla! Pitäisi hankkia iso pakastin, sillä olemme vuoden aikana syöneet vanhempieni marjavarastot tyhjiksi... Jos tänä kesänä poimisi itse tarvitsemansa marjat :) Jos vertaan viime kesään, kun asuin kaupungissa niin tämä kesä on ollut hyvin erilainen. Viime kesänä matkustin enemmän, lenkkeilin, kävin salilla, join alkoholia lähes joka viikonloppu... Sekin mukava kesä, mutta huomasi, ettei paikallaan olosta kerrostalokämpässä nauttinut, vaan koko ajan piti olla menossa.

Nauttikaa kesästä ja auringosta, etenkin me kilpparivajislaiset tarvitsemme auringosta saatavaa D-vitamiinia runsaasti!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kortisonitulokseni oli ihan huippu, ainakaan sen mukaan minulla ei siis olisi lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa. Harkitsen vielä sylkitestin tekemistä. Olen yrittänyt tarkkailla olotilaani koko ajan, ja se vaihtelee lähes joka päivä. Olen vuorotellen virkeä, innostunut, saamaton, ahdistunut, aivosumuissa, stressaantunut, energinen... Ehkä se vaan kuuluu autoimmuunityreodiittiin. Yöunen määrällä on ratkaiseva merkitys vointiini.

Kävimme alkuviikosta Helsingissä. Vaikka nautin ekokauppojen ja hyvien ruokapaikkojen kiertämisestä, huomasin kuitenkin stressaantuvani reissussa. Nyt tarvitsen lepoa ja yritän levätä olemalla koko juhannuksen kotona. To do -listalla on kyllä miljoona asiaa, mutta yritän tehdä ne fiiliksen mukaan ilman stressiä :) Lehdissä on ollut juttua lomastressistä, kuulostaa hullulta mutta minulla ainakin on sitä... Stressaan myös siitä kun lomaa ei ole kuin viikko jäljellä, sillä sain pariksi vuodeksi eskariopen paikan :) Syksy tuo siis haasteellisen ja mielenkiintoisen työn tullessaan.

torstai 9. kesäkuuta 2011

syy huonovointisuuteen?

Havahduin vasta tällä viikolla kortisoli-mittauksessa käytyäni, että minullahan saattaa olla lisämunuaisessa häikkää. Olen ihmetellyt satunnaisia aamuoksennuksia, tiheää lämpöilyä ja suolanhimoa jo jonkin aikaa. Nämä oireet taisivat alkaa maalle muuton jälkeen. Ajattelin että ne johtuvat syömishäiriöstäni, mutta luin luettelon Addisonin taudin oireista, ja nuohan löytyivät kaikki listasta! Selvitin vielä tarkemmin lapsuuteni kilpirauhasseurantaa: kävin pari kertaa AHCT-kokeessa alhaisen kortisolin takia, mutta lisämunuaisten toiminta osoittautui normaaliksi. Olihan vajaatoimintanikin normaali, kun arvot olivat parhaimmillaan 2-3 välillä! Lapsena kilpparilääkitystä ei aloitettu, koska voin ihan hyvin.

Minusta tuntuu että Thyroxinin lisääminen ei ole kohentanut oloani. Alan olla varma että Armour Thyroid olisi minulle oikea lääke. Odotan vielä kortisoli-tulokset ja sitten soitan lääkärilleni ja ehdotan Armour-reseptiä. Kortisonikuuri on varmaan myös edessä :( Jos S-korsol tulos on viitealueella, harkitsen sylkitestin tekemistä, sillä olen varma että Thyroxin-kuuri on johtanut T3:n puutokseen ja siten lisämunuaisten uupumukseen tai Addisonin tautiin eli lisämunaiskuoren vajaatoimintaan. Tässä oireluettelo, ja mitä oireita minulla on:


Väsymys  X
Yleinen voimattomuus  X
ruokahalun menetys  - (valitettavasti päin vastoin!)
painon putoaminen tarkoittamatta - (valitettavasti paino vain nousee)
ihon tummuminen  ?
huimaus seisomaan noustessa, matalampi verenpaine seisten kuin makuulla  X
kasvanut unentarve  X
krooninen, paheneva väsymys  - (väsymys satunnaista)
lihas- ja nivelkivut  -  (välillä)
lihasheikkous -  (välillä)
selkäkivut  -  (joskus on tätäkin)
matalampi kynnys erilaisille tulehduksille  X  (kuukauden välein kipeänä...)
suolanhimo   X
huono kestävyys  -  (huonontunut, mutta liikkuminenkin vähentynyt)
huonontunut kylmän- ja kuumansieto, normaalia matalampi ruumiinlämpö  X
huonontunut verenkierto  X
hypoglykemia, matala verensokeri  ?
allergiat  -
apatia, masennus  X (välillä)
matala itsetunto  - (vain jos masennuskohtaus iskee)
matalat suolot (natrium?)  ei mitattu, mutta luulisin näin
ummetustaipumus  X

Stressi, liiallinen liikunta ja epäterveellinen ruoka ovat myrkkyä lisämunuaiselle. Minulla on nyt lomaviikko ja tänäänkin olen rehkinyt koko päivän, vaikka keho on vaatinut lepoa. Pitäisi oppia ottamaan rauhallisemmin, mutta haluaisin hoitaa kotityöt nyt kun olen lomalla, kun en työpäivien jälkeen jaksa... Täytyy vielä mennä kastelemaan (turhankin iso :D) kasvimaa, kun on niin kuumaa ja kuivaa. Valitsin onneksi aurinkoisen lomaviikon!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

kipeenä normi"herkuista"?

Eilinen päivä meni kivasti valmistuneita juhliessa, ensin olin Tampereella vanhempiani kuskaamassa, ja sitten vielä illalla kävin hyvän ystäväni valmistujaisbileissä. Juhlathan olivat perinteiset, ensimmäiset ihan viralliset ylppärit kaikkine tarjoiluineen, toiset pikemminkin grillailu- ja alkoholimeiningillä.

Söin päivän aikana piirakoita, voileipä- ja täyte- ja juustokakkua, ja janojuomana toimi vesi. Sitten saimme ihan oikeaa hirvikeittoa itse metsästetystä hirvestä, seurana Kauppahallista haetut ruisleipä ja rieska. Nam! Illalla kotona vielä suklaapäällysteisiä pähkinöitä... No kun tuota listaa katsoo, niin ei ihmekään että oli tänään oksettava olo, mutta lisäksi lämpöä 37 astetta! Oma teoriani on, että kilpirauhastulehdus on päällä, ja eilinen roskaruoka pilasi puolustusmekanismit. Juha taas sanoi, että se on psykosomaattista, koska mulla on morkkis. En tiedä, kun ei kuitenkaan kaduttanut, vaan ajattelin tänään palaavani terveellisemmälle linjalle.

Maanantaina alkoi menkat! Vuoden tauon jälkeen tuntui ihan mukavalta saada ne takaisin. Eikä ollut edes kovia kipuja, ja kesto oli normaali. Vasta kolmas Terolut-kuuri siis auttoi, ja menkat tulivat pari päivää ensimmäisten kymmenen tabletin jälkeen. Aion syödä koko kolmen kuukauden satsin, saa nähdä tulevatko luomumenkat kuurin jälkeen. Lapsen saaminen on nyt palannut toiveisiin, emme aio varsinaisesti yrittää lasta, mutta ehkäisyäkään emme käytä. Lapsi saa tulla jos on tullakseen.  Tässä loistava Quinoaan kirjoitus aiheesta. Hassua, että näitä putkahtelee itsellekin ajankohtaisella hetkellä. Paljon olisi omissa elämäntavoissakin vielä parannettavaa, mutta onneksi suunta on oikea.

Toivottavasti tämä sairas olo menisi nopeasti ohi, sillä olen jäänyt lomalle. Usein muuten sairastun juuri silloin, kun sille on aikaa, eli viikonloppuna tai lomalla. :( Tänään yritin parantaa itseäni c-vitamiinilla ja phytoplanktonilla ja ottamalla aurinkoa maahan maadoittuneena. Nurmikkokin leikattiin. Juhalla oli aikaisemmin joka kevät paha siitepölyallergia, mutta nyt terveellisemmän ruokavalion myötä sitä ei ole ollut ollenkaan! Minullakaan ei ole ollut jokakeväistä allergista nuhaa, jonka aiheuttajaa en tiennyt.

maanantai 30. toukokuuta 2011

villivihannekset

Ajattelin minäkin laittaa postauksen niin kovin ajankohtaisesta aiheesta eli villivihanneksista. Tänään kävin hortoilemassa, omassa pihapiirissäni. Ihanaa kun ei tarvitse lähteä sen kauemmas. Huvittuneena keräsin nokkosia, ja muistelin kun viime talvena ostin sitä kuivattuna Ruohonjuuresta :) Vähän vaan mietityttää, kun ne kasvaa entisen navetan takana, että onko niissä nitriittejä, kun paskaoja on joskus kulkenut vierestä. Mutta alkaa olla tosi pitkä aika siitä, kun täällä on ollut lehmiä. Ryöppäämistäkään en ole suorittanut. Viikonloppuna laitettiin nokkosia smoothieen, ja meillä molemmilla alkoi heti poistua nesteitä! Lisäksi olen kerännyt vuohenputkea, joka on vallannut joka paikan, valitettavasti. Sitä olen laittanut tuoreena salaattiin ja kuivatusta tehnyt viherjauhetta.

Kilpirauhasasia on yhä sekava. Vointi vaihtelee päivittäin, tuntuu että joka toinen päivä väsyttää ja masentaa, ja joka toinen olen suorastaan maaninen. Tänään oli väsymyspäivä, mutta kaakaopapujen ja auringon ansiosta virkistyin ja jaksoin mennä pihatöihin ja "hortoilemaan". Inhottavaa että tarvitsee kaakaota ollakseen virkeä! Heti ensimmäiset päivät Thyroxin-annoksen noston jälkeen menivät paremmin, mutta tuntuu että elimistö on jo sopeutunut annokseen, ja vajisoireet palaavat. Esim. tänään on palellut kovasti. Toisaalta olen hikoillut enemmän ja vatsa toimi ensimmäisinä pävinä paremmin. Nyt on taas ollut ummetusta, pitäisi vaan malttaa jättää ne iltapähkinät syömättä. Vajaan kuukauden päästä saan nostaa annosta niin että se on 1 aikuisten ja 1 lasten tabletti kerran päivässä. Nyt syön siis puolikasta lasten tablettia aikuisten tabletin lisäksi. Luulenpa että tarvitsen Armouria, pelkkä Thyroxin tuskin tulee poistamaan kaikkia oireitani.

Sitten syömisasiaan. Varsinaista ahmimista ei ole ollut enää, mutta silti syön yli tarpeen. Kromitabletit ovat jonkin verran hillinneet makeanhimoa. Koin jonkinasteista taantumusta ja päätin jälleen palata Kalorilaskurin pariin. Oli nimittäin mukavaa huomata, että sieltähän löytyy melkein kaikki superitkin. En silti ala syömään mitään vähäkalorisia aspartaamituotteita, vaan samalla ruokavaliolla menen kuin nytkin, mutta yritän vain vähentää annosmääriä kontrollin avulla. Ja saada uutta intoa liikuntaan. Tilasin uuden sykemittarinkin huuto.netistä kun vanha alkoi temppuilemaan liikaa.

tiistai 17. toukokuuta 2011

lääkärikäynti

Tänään kävin vihdoin yksityisellä lääkärillä Seinäjoella (Ulla Slama) juttelemassa kilppariongelmistani. Hän oli mukava, oli kiinnostunut voinnistani ja oli oireideni perusteella heti sitä mieltä, että Thyroxin annosta voi nostaa. Heti kun astuin ovesta, hän kysyi: "Kilpirauhasongelmiako?" Nauratti että oonko niin zombin näköinen että näkyy päälle päin :D

Sain siis ohjeen nostaa annosta, ja vihdoin pääsen kunnon kokeisiin, joissa katsotaan myös vasta-aineet, kortisoli ja prolaktiini -arvot. Kuukautisia yritetään jälleen käynnistää Teroluteilla, vasta ensi vuoden puolella kuulemma kannattaa kokeilla lisätutkimuksia, jos ei menkkoja kuulu. Saattaa mennä kaksikin vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen ennen kuin menkat alkaa. Lopuksi lääkäri sanoi, että olen kuulemma ihan sopivan kokoinen. Ehkä pikkuisen... saisi tulla lisää läskiä, mutta ei paljon :D Odotin jo että ehkä pikkuisen voisi pudottaa painoa. Kun se on kuitenkin noussut ainakin kolme kiloa, kun ei aineenvaihdunta ole toiminut viime aikoina, ja on ollut ahmimista ym.

Ahmimiskohtauksia ei ole enää tullut kuin kerran. Masennusta on ollut aina välillä. Se johtuu varmaan liikunnan puutteesta, kun ennen harrastin liikuntaa 5 kertaa viikossa, nyt 1-2. Tekisi mieli useammin tehdä kunnon hikitreeni, mutta aina on mietittävä minne pääsee suihkuun vai pitääkö lämmittää sauna, kun meillä ei ole sisäsuihkua. Remontti onkin ollut mielessä viimeiset päivät.

Viikonloppuna kävin Tampereella entisellä työpaikallani moikkaamassa lapsia ja hyvästelemässä työkaverit yhteisessä illanvietossa. Siitä menimme anopille yöksi Turkuun. Oli kivaa kierrellä ekokauppoja ja kirppiksiä, ostettiin ihanan vanhat kulmakaappi ja ruokaryhmä. Tänään käytiin Seinäjoella MiNatur-luomukaupassa. Ihan kiva että näiltäkin leveysasteilta löytyy kunnon kauppa, ja asiakkaitakin riitti. Ostin sieltä vihersmoothien, oli parempaa kuin oma tekemät :)

torstai 5. toukokuuta 2011

Oivallus ja sen jakaminen

Viimeisimmän tekstini kirjoitettuani tuli sellainen olo, että pakko päästä jakamaan tuo oivallukseni mahdollisimman monen kanssa. Niinpä hetken mielijohteesta pyysin Heidiä jakamaan tekstini Quinoaa-blogissaan, koska tiesin blogin tavoittavan paljon enemmän terveydestään kiinnostuneita ihmisiä kuin oma blogini. Heidihän jakoikin tekstin heti, ja aika moni on käynyt sen lukemassa. Kiitokset siitä! Netissä on huonojakin puolia, mutta hyviä monin verroin enemmän. Hienoa että pienen ihmisen oivallus päätyi hetkessä satojen lukijoiden tietoon :) Toivottavasti myös joku syömishäiriöstä kärsivä sai uuden näkökulman sairauteen ja siitä paranemiseen. Laittakaa ihmeessä kommenttia, ja toki saa olla eri mieltäkin! Toivoisin että myös syömishäiriöistä syntyisi keskustelua, ja ennen kaikkea niin monella (itsellänikin vielä) kateissa olevasta kehoyhteydestä.

Oloni on parantunut huomattavasti eikä ahmimiskohtauksia ole enää tullut. Ruoka on vielä paljon mielessä, mutta uskon että ajan kuluessa yhä vähemmän. Yritän kuunnella kehoani ja syödä vain silloin, kun oikeasti on nälkä.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Eroon ahmimisesta?

Ihmettelin, mistä ilta-ahmimiseni oikein johtuu. Osasyy on varmasti yksinäisyys, mutta täytyyhän siinä olla jotain muutakin? Sanotaan, että ihminen syö suruun tai masennukseen, mutta itselläni syömiseen ei liittynyt näitä tunteita. Halusin vain rentoutua, ja napostella, ja sitten vielä vähän tuota, tätä ja tuotakin vielä... Usein ihan terveellisiä herkkuja. Liikaa vain.

Aloin olla jo epätoivoinen, kunnes mieheni näytti minulle tärkeän kohdan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjasta. Lyhyesti sanottuna siinä kerrottiin jo itselleni tuttua asiaa siitä, että egomme haluaa aina vain omistaa (ja ostaa) lisää. Useimmille ihmisille tämä haluaminen kohdistuu materiaan. Halutaan jatkuvasti uusia vaatteita, elektroniikkaa ym. turhaa. Täytetään tarpeita tavaroilla, kun ei ymmärretä pysähtyä ja tutkia itseämme. "Ego tahtoo ennemminkin haluta kuin omistaa. Omistamiseen liittyvä pintapuolisuus korvautuu siis aina uudella haluamisella. Tämä psykologinen tarve on riippuvuutta aiheuttava, ei aito tarve." Sama teksti jatkuu: "Egolle tyypillnen psykologinen tarve haluta enemmän siirtyy joissakin tapauksissa fyysiselle tasolle, kyltymättömäksi näläksi. (!!!!!!!!) Syömishäiriöiset parantuisivat, jos siihen sairastuneet pääsisivät kosketuksiin kehonsa kanssa ja tuntisivat ennen kaikkea sen todelliset tarpeet egokiinnitteisten valetarpeiden sijaan."

Tämä oli minulle suuri oivallus ja askel kohti paranemista!!! Olen ollut tietoinen tästä egon tarpeesta saada uutta tavaraa, ja tämän tiedostamisen jälkeen minulla ei enää ole ollut himoa ostaa jatkuvasti uutta. Myös ympäristö- ja poliittiset syyt ovat saanut minut vähentämään kuluttamista. En ole kuitenkaan koskaan tajunnut että liikasyömisessä on kyse aivan samasta tarpeesta. Kohde on vain muuttunut tavaroista ruuaksi!

Paranemisprosessi lähtee käyntiin tämän ymmärtämisestä. Nyt minulla on vasta toinen ilta menossa ahmimatta, mutta näyttää siltä että pääsisin ongelmasta eroon pelkästään tämän tiedostamisen avulla. Ruoka tulee usein mieleen, mutta aina silloin sanon itselleni, että "tämä on taas egoni tarve saada lisää. Kehoni ei tarvitse lisää ruokaa!" Olen oikeastaan nauranut egolleni, tyyliin "taas se haluaa lisää ruokaa". Kuulostaa yksinkertaiselta ja hölmöltäkin, mutta tämä on todella auttanut! Kun ymmärtää ongelman perimmäisen syyn, siitä on helpompi päästä eroon. Ruoka tulee yhä harvemmin mieleen, kun ei anna egolle sitä. Toki yritän myös syödä säännöllisemmin ja olla entistä sallivampi ruokien suhteen, jotta en enää stressaisi ajattelemalla liikaa syömistä. Mielenkiintoista nähdä, auttaako tämä oivallus myös ylimääräisen painon pudottamisessa.

Toivottavasti mahdollisimman monet syömishäiriöstä kärsivät lukevat tämän. Paraneminenhan on uskomattoman helppoa, jos tämä oikeasti riittää. Katsotaan miten prosessi etenee. Ja olen siis kärsinyt tästä liikasyömisestä jo pari vuotta. Ennen se oli karkin ym. epäterveellisen ahmimista vain viikonloppuisin, sitten muuttui terveellisten herkkujen ahmimiseen silloin tällöin, mutta heräsin kun tuo herkuttelu alkoi olla lähes päivittäistä ja täysin hallitsematonta. Ja painokin nousi. Puhumattakaan hormonihäiriöstäni, totta kai niihin on vaikuttanut tämä epäsäännöllinen syöminen: välillä minikaloreilla ja välillä hirveitä ahmimiskohtauksia... Mieliala kohentui ainakin heti kun oivalsin, mistä ongelmani johtuu :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Päivitystä

Alkoholia en ole nauttinut tuon seikkailun jälkeen. Vappukin meni mukavasti metsätöissä ja pellolla. Kilot ovat palanneet ja ruuansulatus on taas hidastunut. Oon kokeillut myös suolaveden juomista. Join 1,5 litraa eikä tullut mitään vaikutusta! Ei tarvinnut käydä wc:ssä ollenkaan. Ja eilen join taas (edellisellä kerralla kävi niin että toimi toisena päivänä paremmin kuin ekana), mutta homma meni pieleen kun tuli oksennus kun vesi oli niin pahaa. Mietin että onkohan mulla jokin suolojen puutos tosiaan, kun ei ensimmäisenä päivänä suolat tulleetkaan samantien pihalle elimistöstä.

Pitäisi varmaan myös rajoittaa pähkinöiden syömistä, mutta kun ne on niin hyviä... Mutustelen pakastimesta sillon tällöin casheweita, eivätkä tietenkään ole lioitettuja... Mutta ihmettelen vain, kun paino on noussut vaikka ennen söin melkein samalla tavalla. Tai no lämmintä ruokaa syön nykyään enemmän kuin ennen. Mulla taitaa olla myös maanis-depressiivisyys, kun mielialat vaihtelee äärilaidasta toiseen. Tänään on ollut masennuspäivä, eilen oli maaninen päivä.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kilpirauhashistoria (lääkärikäyntiä varten)

Ala-asteikäisenä seurattu Seinäjoella, autoimmuunityreodiitti, TSH pahimmillaan n. 9, myös lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa (?) Lääkitystä ei aloitettu, koska vointi hyvä

Arvot viitealueella, tutkittiin viimeisen kerran lukioiässä. Silloin sanottiin ettei kokeita tarvita, paitsi jos tulee raskaaksi niin on hyvä tarkistaa arvot.

Vajaatoiminnan oireet alkaneet ehkä 2008, jolloin paino nousi.

laihdutin kevyellä ruokavaliolla ja runsaalla liikunnalla 18 kg, lopetin laihduttamisen kesällä 2010.

E-pillereiden syömisen lopetin toukokuussa 2010 → ei kuukautisia (Terolut-kuuri elokuussa ja tammikuussa, ei auttanut)

kilpirauhaskokeet arvot 8/10: tsh 9 t4v 11 vasta-aineet huikeat → Thyroxin 0,1 mg
arvot 10/10: tsh 0,91 t4v 17
arvot 2/11: tsh 0,94 t4v 16,4
arvot 14.4.2011: tsh 1,36 t4v 16

Ultratutkimus tehty: todettiin tulehduksen jälkitila, kilpirauhanen hieman surkastunut. Lisämunuaisen toimintaa ei ole tutkittu.

oireina huhtikuuhun saakka SATUNNAINEN väsymys, palelu ja aivosumu, ei kuukautisia, hidas aineenvaihdunta (en hikoile helposti), matala verenpaine ja matala syke (ollut aina), kuivat kädet ja kuivuudesta johtuvat yhdyntäkivut

Vain yhtenä iltana tammikuussa tuntui kuin olisi mennyt liikatoiminnan puolelle: syke nousi, lihaksia särki, kävin ”ylikierroksilla” Jatkui aamulla, en ottanut lääkettä, palasi nopeasti takaisin vajaalle.

maaliskuussa maalle muutto, liikunta vähentynyt
oireet pahentuneet: aivosumu, ajatuksen hitaus, sanat hukassa, painonnousu (2-3 kg parissa viikossa), erittäin hidas aineenvaihdunta: vatsa ei toimi kunnolla, turvottaa, lisääntynyt ruokahalu etenkin iltaisin, satunnainen masennus, palelen aamuisin ja iltaisin, haluttomuus, kuivat silmät

Vointiin vaikuttaa paljon myös unen määrä, stressi sekä valon määrä

Söin antibioottikuurin helmikuussa, voiko aiheuttaa ruoansulatuksen hidastumista?

Ruokavalio pysynyt suunnilleen samana viime syksystä lähtien. Ennen lääkitystä herkuttelin karkeilla ja roskaruualla vähintään kerran viikossa. Nykyään pyrin välttelemään valkoista sokeria, gluteeniviljoja, lisäaineita ja prosessoitua ruokaa. Syön lihaa ja maitotuotteita kohtuudella, paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja mahdollisimman tuoreessa muodossa. Syön paljon ”superfoodeja”, hyviä rasvoja oliiviöljystä, siemenistä ja pähkinöistä, joita syön ehkä liikaakin. Herkkuina nykyään raakakaakao, pähkinät ja kuivahedelmät. D-vitamiini, C-vitamiini lisä. Thyroid energy -lisäravinnetta syönyt syksystä asti. Kokeilin jodin takia jättää pois muutamaksi päiväksi, mutta väsymys paheni. Ruokatottumuksissa parantamisen varaa: pyrin eroon iltasyömisestä ja napostelusta.

Haluasin saada virkeyden takaisin, ylimääräisen 3 kg putoamaan, vatsan toimimaan normaalisti ja kuukautiset alkamaan (haaveena perheenlisäys), eroon yhdyntäkivuista

Jäähyväiset Kuningas Alkoholille

Niinhän tuo Jyväskylän reissu sitten meni, että lähdimme molemmat liikenteeseen. Oli ihanaa päästä käymään Ekolossa ja Punnitse ja säästä -kaupassa. Vein joitakin pähkinä/riisisnackseja opiskelukavereiden tapaamiseen, mutta eivät tehneet ollenkaan kauppaansa. Tarjoilut oli aika järkyttäviä: tortilloja, sipsejä ja irtokarkkeja. Mäkin söin kasviksilla ja juustolla täytettyjä tortilloja, vähän sipsejä ja enimmäkseen niitä riisisnacksejä. Oli hirveä olo, kun söin sellaista paskaa. Melkein kaikki joivat siidereitä, lonkeroa ja olutta. Yksi muukin minun lisäkseni joí viiniä ja yksi ei juonut mitään, kun oli raskaana. Hän oli kuulemma päättänyt raskaudesta kuultuaan että sokerin syöminen saa riittää, mutta pahoinvointi on kuulemma niin rankkaa että on pakko syödä karkkeja, kun ne sentään menee alas. :O Ihmeen helppo oli jutella vaikkei ollutkaan nähnyt niitä ihmisiä kolmeen vuoteen.

Ihmettelin kun viinipullosta ei tullut yhtään huono olo. Matka jatkui keskustaan katsomaan tutun keikkaa hyvän kaverini ja mieheni Juhan kanssa. Baarissa en voinut kuvitellakaan ostavani lonkeroa tms. litkua, joten ilta jatkui viinilinjalla. Olin melkoisessa humalassa, ja tosi innoissani selitin kaverillenikin viime aikoina oppimistani asioista, kuten tämän hetken tärkeydestä. Kaverini arvostaa mielipiteitäni ja olen pystynyt vaikuttamaan hänen ruokatottumuksiinsakin jonkin verran.

Huh, sunnuntaipäivä oli ihan hirveä. Krapula oli pahin moneen vuoteen. Piti tarkoin miettiä asentoa, ettei oksennus lentäisi. Mitään ruokaa ei pystynyt syömään, ainoastaan appelsiinia teki mieli. Ja vielä maanantaina ja tiistainakin olin väsynyt ja ruoka ei oikein maistunut. Tänään ja huomenna olen sairaslomalla, kun maha on ollut kipeä ja löysällä, ja eilen illalla oli kuumeinen olo. Kannattaa tosiaan pilata hyvin alkanut terveellinen elämä alkoholi- ja sipsimyrkytyksellä! Mieluummin valitsen foodit ja pirteän olon kuin alkoholin ja krapulan, vaikka kaveripainostus juomiseen onkin välillä kova. Perjantaina pidän tuparit ja oon ilmoittanut kavereille, että mä en ota alkoholia juhlissa, hyvät fiilikset tulee kyllä varmasti siitä että on rakkaita ihmisiä uudessa kodissa, ei siihen tarvita viinaa :)

Nyt yritän paikkailla tekemiäni virheitä palaamalla vihersmoothien ym. terveellisten herkkujen pariin. Tuntuu että pitää aloittaa kaikki jotenkin alusta. On muuten ihanaa, kun on oppinut kuuntelemaan kehoaan, että mitä ruokaa se tarvitsee. Tuntuu että tunnen jo kylläisyyden tunteenkin paremmin kuin ennen. Eilen oli eväänä töissä salaattia ja kananmunaa, mutta alkoi tehdä mieli leipää, ja kyllä olikin hyvää Reissumies kinkulla ja juustolla! Esim. pähkinöitä ei ole tehnyt mieli, vaikka oon niitä syönytkin joitakin. Nyt ois pakastin täynnä pähkinöitä kun FitnessFirstin tilaus tuli. Tekisi taas mieli jotain suolaista, esim. jotain tonnikala-aurajuustohärpäkettä... Taitaa olla puute suoloista kehossa.

Juhan osalta reissu meni vieläkin huonommin, hän oli päätynyt putkaan, ja kauan metsästettiin narikkaan jääneitä takkia, autonavaimia ja puhelinta. Ja seuraavana yönä oli sillä lähtö Thaimaaseen. Hän on siellä yli kolme viikkoa, mulla on jo nyt kauhea ikävä ja kurja olo yksin. Vaikka alusta asti oon sanonu et oon onnellinen Juhan puolesta, kun se pääsee Thaimaaseen rentoutumaan. Ei se olis halunnut edes lähteä, kun oli niin väsynyt, mutta eiköhän siellä piristy kun on saanut levättyä kunnolla. Ja ihanaa kun pääsee syömään tuoreita hedelmiä ja maadoittumaan meriveteen!

Ainoa hyvä puoli tuossa alkoholisekoilussa oli, että ne ylimääräiset 2,5 kg lähti, ja vatsa toimii taas päivittäin (liiankin hyvin...) Mielenkiintoista nähdä palaako kilot ja hidas ruuansulatus. Varasin ajan yksityiselle, kun TSH oli 1,36 ja T4V 16,2. Kirjoitin pitkän kilpirauhashistoriani ylös, että muistan kertoa ja kysyä kaiken. Lääkäriaika on 17.5.

torstai 14. huhtikuuta 2011

auringon ihmeellinen vaikutus

Kävin tänään kilpirauhaskokeissa, huomenna saa sitten tietää onko arvot edelleen kohdillaan. Jos ne on hyvät niin aion tilata ajan yksityislääkärille, joka tietää myös Armourista, josko se olis mulle tarpeen. Tosin tämän päivän jälkeen oon vakuuttunut siitä, että yleiseen vointiin vaikuttaa ihan muut asiat kuin lääkitys. Tänäänhän en ottanut lääkettä ollenkaan. Ja kun oli ihanan aurinkoinen päivä, niin oon ollut tosi virkeenä koko päivän. Se oli jännää et heti kun astuin nukkarin ovesta sinne pimeyteen valvomaan lasten unia, niin alkoi aivosumu ja väsymys :O Viime päivät on ollut synkkiä ja oon ollu ihan väsynyt. Kokeilin jättää Thyroid Energynkin pois, kun luin että jodi voisi olla haitaksi nimenomaan autoimmuunityreodiitissa. No olo oli vaan huonompi ilman niitä. Töissä sain tänään ulkoilla 1,5 tuntia ja sit vielä lähdettiin yli tunnin kävelylle naapurin kanssa. Ja ihana oli tulla kotiin ku oli pihasauna lämpöisenä. Siinä on ihan mahtavat löylyt vaikka vesi kannetaan sisältä ja ulkoisesti se on ränsistynyt.



Tosiaan painonnousu ja hidas ruuansulatus on vaivannut, vaikka mitään repsahduksiakaan ei ole ollut. Täytyy alkaa syömään samoja iHerbistä tilattuja probiootteja ja entsyymejä, joita miehenikin on tilannut. Hän keksi että vaivat saattaisivat johtua myös ennen muuttoa syömästäni antibioottikuurista, joka kuulemma tappaa kaikki bakteerit mahasta, ne hyvätkin.

Stressi taitaa aiheuttaa huonon oloni. Tänään pohdittiin saunassa näitä tietoisuus-kysymyksiä. Tajusin et mun huolena on se, että mieheni on jo paljon korkeammalla tietoisuuden tasolla, hän ymmärtää tämän hetken tärkeyden eikä suunnittele tulevaa, vaan elää täysin fiiliksen mukaan. Minäkin olen alkanut nauttimaan tästä hetkestä yhä enemmän, mutta edelleen egoni suunnittelee myös tulevia tapahtumia. On jokseenkin rasittavaa, kun en tiedä onko miehelläni lauantaina sellainen fiilis että hän jaksaa lähteä kanssani Jyväskylään. Siellä olisi entisten opiskelijakavereiden tapaaminen, tutun keikka, ja pääsisi luomuostoksille <3. Mieheni ei myöskään tapaisi vanhempiani, koska hän haluaa käyttää aikansa jotenkin paremmin kuin epämukavuustilassa hedän kanssaan. Itse olen kuitenkin tekemisissä vanhempieni kanssa, jotka elävät aivan eri maailmassa ja arvoissa kuin me. He vaikuttavat minuun edelleen paljon, ja siitä haluaisin päästä eroon. En tiedä mitä traumoja minulla oikein lapsuudesta on, kun heidän miellyttämisensä on minulle niin tärkeää. Elän siis koko ajan ristiriidassa: mieheni ja vanhempieni välissä. Jossain siellä etsin itseäni, omaa tahtoani ja sisäistä rauhaa. Kunpa osaisin olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat! Etenen pienin askelin, ja päätin lopettaa lauantaista etukäteen stressaamisen. Katsotaan sitten lauantaina millä fiiliksellä olemme.

Olen jo aloittanut paljasjalkakävelyn pihamaalla :) Tässä joitakin kuvia kotimaisemistani:




torstai 7. huhtikuuta 2011

uusi ruokapäiväkirja

Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta nyt on paino lähtenyt nousuun. Noin 2-3 kg on tullut lisää. En tiedä johtuuko muutamista repsahduspäivistä ruokavaliossa, vai kilpirauhasesta vai mistä. Täytyy varata lääkäriaikaa, että saisi taas otettua myös kilpparikokeet. Oireina tämä painonnousu, aivosumu ja palelu. Ikään kuin väsymystä ja palelua olisi nykyään enemmän. Huomasin myös että lihansyönti (ainakaan punaisen lihan) ei sovi mulle enää. Söin muutaman päivän sellaista lihapataa, jota tein isomman satsin. Koko ajan vatsa oli turvonnut eikä toiminut päivittäin.

En haluaisi enää olla liian tarkka syömisestäni, mutta koska kielteistä kehitystä (lihomista) on näkyvissä, päätin ottaa käyttöön yksinkertaisen ruoka- ja liikuntapäiväkirjan. Kirjoitin ylös suunnitelman päivän aterioista, ja mistä niiden tulisi koostua. Sitten päivittäin laitan rastin, onko toteutunut. Listassa on myös vitamiinit ja lisäravinteet ja suunnitelma missä kohtaa päivää ne söisin. Tajusin vasta äskettäin, että vitamiinit voivat vaikeuttaa Thyroxinin imeytymistä. Tähän saakka superfood- ja vitamiinipitoinen vihersmoothie on ollut aamupalani noin tunnin lääkkeen oton jälkeen. Nyt päätin kokeilla jättää vihersmoothien päivälliseksi, ja aamulla syödä sitten hedelmiä, marjoja ja tuorepuuroja. Listassani on kohta myös liikunnalle, mitä tulisi tulla päivittäin väh. puoli tuntia (kävelykin riittää). Päivän päätteeksi annan sitten itselleni plussia ja miinuksia siitä miten hyvin olen pysynyt suunnitelmassani.

Kalorilaskurikin toimi hyvänä motivoijana laihdutuksessa, joten eiköhän tästä listasta ole minulle enemmän hyötyä kuin stressiä.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

kaakaokännissä

Voi miten päivät voikaan olla erilaisia... Eilenkin oli ihan kiva päivä. Naapurit kävi kylässä eka kertaa. Tunnetaan kyllä ennestään ja ollaan sukuakin, mutta tilanne oli silti outo, kun eivät ole koskaan käyneet meidän kotona, kun asuttiin kauempana. Kovin paljon yhteistä ei tunnu kuitenkaan naapureiden kanssa olevan, tosin luvattiin mennä hiihtämään, pyöräilemään ja lenkille yhdessä naisen kanssa.

Noh, loppuilta meni huonommin, söin ihan liikaa KEKSEJÄ ja kuivakakkua, joita olin tarjonnut vieraille. Ennen olisin sanonut, että "syöminen ottaa minusta vallan", mutta todellisuudessahan "minä annan syömiselle vallan". Sitä vaan syö ja syö, ilman että ajattelisi mtään. Olen miettinyt paljon tätä syömishäriö-asiaa. Viimeiset pari vuotta on ajatukset pyörineet syömisen ympärillä. Ensin laihduttaessa kaloreiden laskemisen muodossa, sitten tuli terveellisyys, superit jne. Jostain uutisesta luinkin, että liian tarkka laihduttaminen voi johtaa ahmimishäiriöön. Minun piti kirjoittaa tässä blogissa alun perin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, nyt huomaan kirjoittavani syömishäriöstä...

Mutta tänään en ole ahminut mitään. On ollut aivan mahtava päivä! Töistä päin menin salille pitkästä aikaa, oli ihan hyvä treeni eikä voimat olleet hävinneet niin pahasti kuin pelkäsin. Kotona söin nälkääni ison ihanan pakuritee-banaani-avocado-kaakao-maca-aswagandha-smoothien. Se vaikutti juuri niin kuin toivoin: piristävästi, tulin ilmeisesti kaakaokänniin. Ei olekaan tarvinnut olla alkoholikännissä pitkään aikaan (vaikka olen entinen karpalolonkeroriippuvainen...).

Toinen piristävä asia oli tänään musiikki! Musiikki on aina ollut terapeuttini, kuinka olin sen unohtanut? En ole juurikaan kuunnellut uudessa kodissa musiikkia, kun olen nauttinut hiljaisuudesta eikä kaiuttimiakaan ole asennettu. Tänään tajusin että onhan täällä CD-SOITIN, joten kaivoin vanhoja kokoelma-cd:itä esiin! Ihanaa kun voi laulaa mukana täysillä ilman että naapurit kuulisi! Ei taida ääneni kuulua kahden kilometrin päähän. Kilpirauhasellekin tekee hyvää huutaminen ja laulaminen, kun yleensä vain tukahduttaa ajatuksensa ja tunteensa.

Mieheni osti Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. Lupasin lukea sen heti hänen jälkeensä. Uskon että tuo kirja auttaa minua matkalla henkiseen kasvuun ja paranemiseen. Huomaan jo tarkkailevani tunteitani ulkopuolelta ja ymmärtäväni reaktioiden tulevan jostain menneestä ja vanhoista opituista ajatus- ja tunnereaktiomalleista. Niistä on kuitenkin vielä vaikea päästä eroon. Ajattelemisen pysäyttäminen tuntuu vielä mahdottomalta, mutta uskon kehittyväni siinäkin, ja vähitellen löytäväni itseni ja sisäisen rauhan ajatushälyn seasta. Matka on vasta alussa. Yhä useammin huomaan kuitenkin jo nauttivani tästä hetkestä. Carpe diem!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Uusi ympäristö, vanhat ongelmat?

Niinhän se on, etteivät ongelmat mihinkään katoa, vaikka ympäristö vaihtuisi. Ratkaisua täytyy etsiä sisältä. Hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa, mutta jotenkin täällä olemisen hyvät puolet tuovat mukanaan uusia ongelmia, joita ei ollut kaupungissa. Esimerkiksi koneella oleminen on vähentynyt radikaalisti kavereiden ja perheen kanssa vietetyn ajan lisäännyttyä, mikä on toisaalta hyvä. Sen myötä kuitenkin uusien asioiden opiskelu ja siten innostus raakailuun, meditointiin ja joogaan on hiipunut. Sen sijaan mieli täyttyy arkisista asioista ja stressi hiipii salakavalasti päähäni (ja ruumiiseeni).

Tässä meni muuten varmaan viikko niin, että söin kuin hevonen, kaiken näköisiä herkkuja, etenkin pähkinöitä. Olin viikonlopun Lahdessa, ja Punnitse & säästä -kaupasta tuli hamstrattua kaiken näköistä, kun pitkästä aikaa pääsi sinne paratiisiin! Paitsi että ne herkut tuli syötyä melkein saman tien. Lisäksi söin ulkona kahtena päivänä isot satsit lämmintä ruokaa. Olo oli todella raskas. Onneksi nyt on kaappi tyhjä herkuista ja kierre on katkaistu. En ollut käynyt puntarilla yli viikkoon. Tänään uskaltauduin ja olin ihan varma, että on tullut 2-3 kg lisää, kun olo oli sellainen. Mutta ei, yhtään ei ollut tullut lisää painoa! Keho on siis ihmeesti hyödyntänyt kaiken syömäni, vaikka määrät on olleet aivan liian suuria. Ennen kun herkutteluviikonloppuna söi paljon roskaruokaa ja karkkia, nousi paino viikonlopun aikana vähintäänkin kilon.

Olen huomannut, että syömisongelmat alkavat silloin, kun syö jotain. Sitten pitää vaan ottaa koko ajan lisää kaikenlaista pientä. Nyt on mennyt monta tuntia tuhdin kaakao-pakuriteevälipalan ja salaatti-lohi päivällisen jälkeen syömättä mitään. Pääsen tyhjällä mahalla nukkumaan. Jos olisin ottanut jotain pientä iltapalaa, olisin varmaan jatkanut syömistä taas liiallisuuksiin. Itsekuri katoaa siinä kohtaa kun syöminen alkaa. Jokin syömishäiriö minulla varmasti on, kunpa osaisin parantaa itseni siitä ja löytää sisimmät ajoittaiseen ahmimiseen. Tuskinpa on terveellistää paastota ja sitten syödä suuria annoksia kerralla. :(

Yritän vältellä pitäisi-muodossa puhumista. Siispä: toivon saavani innostusta ja motivaatiota meditoinnin aloittamiseen ja sisäisen rauhan etsimiseen, jotta ongelmat väistyisivät! Vaikka kuitenkin perusolotilani on onneksi onnellisuus ja tyytyväisyys, en tosiaankaan halua valittaa turhasta, sillä minullahan on asiat paremmin kuin hyvin!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Uusi elämä maalla?

Nyt ehdin pitkästä aikaa kirjoittamaan, on ollut aikamoista hässäkkää muuton myötä! Viime yönä iski 38 asteen kuume ja aamulla oksennus, eipä voinut töihin lähteä vaan sairaslomalla menee pari päivää.

Muutto meni ihan hyvin, paitsi että taas sai kirota kaikkea sitä materiaa jota on tullut ostettua. Tarvittiin ylimääräinen tavaroiden haku reissu ja ylimääräinen peräkärrynvuokraus, jotta kaikki roina saatiin maalle. Ensimmäiset viikot onkin menneet tavaroita siirrellessä, mutta nyt alkaa olla hyvin tilaa joka huoneessa. Muutimme siis äitini entiseen kotitaloon, ja vintti on aivan täynnä mummoni vanhaa tavaraa. Kunhan vintti saadaan tyhjäksi, saa mieheni oman musiikkihuoneen ja minä kuntosalihuoneen :)

Töissä on alkanut mukavasti. Teen lastenhoitajan sijaisuutta, mutta ilmeisesti olisi aika hyvät mahdollisuudet saada syksyllä vakituinen lastentarhanopettajan paikka! Vakipaikka täällä, jossa lapsia ja päiväkoteja on tosi paljon vähemmän kuin Pirkanmaalla, olisi todellinen lottovoitto. Ja kävisi kieltämättä ihmeen helposti, jos heti saisin vakituisen paikan. Mutta kaikellahan on tarkoituksensa. Olisi hyvä ottaa työlomaa yritystä perustettaessa, ja suuri toiveeni olisi tietenkin joskus saada lapsi ja päästä äitiyslomalle vakituisesta työstä. Tämä lapsettomuusasia on alkanut vaivata toden teolla, miksi ihmeessä en saa kuukautisia käynnistymään? Vaikka ruokavalio on ollut melko hyvä ja Puhdistamon Maca-jauhettakin syön säännöllisesti...

Tosiaan ruokailut ovat pysyneet melko hyvin kasvispainotteisina, lämmintä ruokaa olen syönyt enemmän kuin ennen. Pähkinöitä olen välillä herkutellut liiankin kanssa, mutta onneksi täältä ei helposti lähdetä kauppaan herkkujen ostoon, kun siihen tarvitaan aina autoa. Odottelen FitnessFirstin pakettia, se on varmaan eksynyt muutossa... Täällä ei pahemmin luomupähkinöitä saa kaupasta, ja onkin tullut välillä syötyä myös myrkkysuolattuja ja suklaapäällysteisiä casheweita... Tosin nyt alkaa tuntua, että vuosia tyhjillään olleet rasvavarastoni ovat alkaneet mukavasti täyttyä, ja enää ei tee mieli syödä niin rasvapainotteisesti. Pikemminkin raikkaita hedelmiä, salaatteja ja smoothieita tekee eniten mieli.

Olo on ollut hyvä. Tällä viikolla oli aikainen aamuvuoro ja yöunet jäi vähiin, sen kyllä huomasi heti olossa totaalisena aivosumuna ja hitautena. Lepo ja uni ovat siis vähintään yhtä tärkeitä kilpirauhaselle kuin oikeanlainen ruokavaliokin. Muuten kilpparin kanssa on mennyt hyvin. Tosin palelusta kärsin väkisinkin enemmän nyt, kun on pelkkä puulämmitys.

Toistaiseksi olen todella nauttinut maalla asumisesta! Lämmittäminen ei olekaan niin suuritöistä kuin kuvittelin (paitsi tietysti keväällä, kun pitäisi mennä raivaushommiin ja kokoamaan niitä puita...) Oma rauha on jotain niin ihanaa... Ja onnea on aamulla puuhellassa keitetty vesi ja siihen sekoitettu pakuritee :) Olen tehnyt ihania suklaasmoothieita, joissa pohjana on ollut lämmin pakuritee. Myös pizzasta ja kasvisvuoasta tuli herkullista, kun kokeiltiin lämmittää leivinuunia. Toivottavasti kasvisten viljely onnistuisi kesällä! Mutta ainakin viinimarjapuskien lehtiä, voikukkaa ja nokkosta löytyy sitten omasta pihasta, joten ei muuta kuin smoothien sekaan heti tuoreena <3 Ja aion myös kuivattaa talvea varten kesän vitamiinipommeja.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Haikeat jäähyväiset töissä

Tänään oli viimeinen työpäiväni päiväkodilla, jolle olen kyllä antanut lähes 100% työpanoksen viimeiset 1,5 vuotta. Työ on ollut innostavaa, koko ajan olen pyrkinyt kehittymään ja kehittämään, ja aika paljon muutosta saimmekin aikaan. Olin ainoa lastentarhanopettaja, joten olin vastuussa kehittämistyöstä, jota tiimiläiset onneksi hienosti veivät kanssani eteenpäin. Ehkä siksi paikasta muodostui niin rakas, kun olin niin hyvin motivoitunut työhön ja pääsin vaikuttamaan. Sain rohkaisevaa palautetta myös vanhemmilta, ja yksi äiti oli kirjoittanut ihanan kortin siitä, kuinka olen ollut tärkeä hänen tyttöjensä elämässä. Itkuhan siinä pääsi, kun pääsin kotiin. Tai siis kämpälle. Koti odottaa minua huomisesta alkaen <3. Hirvittää mennä keskelle pakkasia.

Tämä viikko on ollut hirveä syömisten osalta. Maanantaina hammaslääkärissä poistettiin kaksi viisaudenhammasta, sain kaksi päivää sairaslomaa, 800 mg BURANAA ja viikon ANTIBIOOTTIKUURIN. Vireystasoni romahti heti kun aloin noita mömmöjä syömään. Koko viikon olen sitten sortunut herkkuihin (esim. täytekakkuun ja jäätelöön) ja liikkumaan en ole päässyt. Tosi lannistunut olo. Mutta maalla alkaa uusi elämä ja uudet ruokatottumukset, lupaan sen!

Vielä sunnuntaina oli ihan toisenlainen olo. Olin syönyt kaakaomassaa ja pakkailin muuttohommia varten. Alkoi jo suorastaan liikatoiminnan oireet: sydän löi tiheästi, hikoilutti, janotti, kädet vapisi, huimasi... Maanantaiaamuna en ottanut Thyroxinia. Tosin olo normalisoitui melko pian. Nyt on ollut perinteinen vajisolo, tämäkin päivä on ollut ihan hirveä väsymyksen ja aivosumun kannalta. Onneksi antibioottikuuri loppuu pian, ja pääsen puhdistamaan kehoani jälleen. Ja onneksi on paljon uutta tekemistä, eikä mässäilyille jää aikaa. Mieskin tulee työreissusta kotiin. Yksinäisyys vaikuttaa syömisiini ratkaisevasti.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Raakaravinto-kokeilu jäihin?

Maalle muutto on iso muutos, mutta nyt koen olevani siihen valmis. Vielä vuosi sitten en olisi ollut, enkä olisi maalle varmaan halunnutkaan. Kilpparin vajaatoiminta on antanut minulle paljon: vasta diagnoosin saatuani aloin kunnolla opiskella ravintojuttuja. Muutoin karkkien mässäily, television katselu ym. huonot tavat, joista olen luopunut, olisi varmaan jatkunut entisellään. Niin pitkään kuin olisin ehkä sairastunut vakavammin.

Olen syönyt nyt pääasiassa raakaravintoa, paitsi ehkä kerran viikossa käynyt ulkona syömässä lämmintä ruokaa. Myös kaikennäköisiä muita sortumisia on tullut vähän väliä, onneksi sentään lisäaineita ja gluteeniviljoja vältellen. Olo on ollut virkeä. Nyt ollaan siis muuttamassa maalle, jossa on puulämmitys. Lueskelin tänään leivinuunin käyttöohjeita, ja tuntuu hölmöltä olla hyödyntämättä leivinuunia ja puuhellaa myös ruuanlaittoon, kun sellainen mahdollisuus on. Ajattelin, että nyt talvella alan syömään myös lämpimiä kasvispainotteisia aterioita. Voinhan lykätä vihannespadan ekologisesti leivinuuniin valmistumaan kuin itsestään. Sisällä on myös paljon kylmempi kuin nykyisessä asunnossamme, joten palelen varmaan kovasti. Siitäkin syystä olisi hyvä syödä jotain lämmittävää. Kun vain vielä oppisi maustamaan ruuat herkullisesti. Mieheni syö edelleen ruisleipää, joten aion opetella tekemään sitä leivinuunilla. Myös gluteenitonta leipää voisi kokeilla leipoa.

Vihersmoothie, salaatit ja superit ovat kuitenkin tulleet ruokavaliooni jäädäkseen! Kesällä aion taas kokeilla lähes 100% raakaravintoa, kun omasta pihasta saa tuoreena luonnon herkkuja! Ja viereisestä metsästä mustikoita.

Myös liikuntatottumuksiin tulee väistämättä muutosta. Kuntosalimahdollisuus on, mutta ohjattuja jumppia on huonosti. Aion panostaa hyötyliikuntaan, salilla käyn kerran tai kaksi viikossa. Vaikka joudun kulkemaan työmatkat autolla, saan kuitenkin hyötyliikuntaa (ja ulkoilua) puiden ja veden kantamisesta ja luonnossa liikkumisesta. Keväällä ja kesällä aion pyöräillä työmatkan (15km) mahdollisimman usein. Sitten saa vapaa-aikana keskittyä kasvimaan hoitoon :)

Toivon, että maalle muutto on mahdollisuus elämänmuutokseen kaikin puolin. Sinne ei onneksi saa supernopeaa laajakaistaa, vaan täytyy käydä netissä kännykän välityksellä. Toivon että koneella viettämäni aika vähenee huomattavasti! Toivottavasti minulla riittää sen sijaan energiaa tehdä remonttia ja kotitöitä, joita täällä ei ole tarvinnut tehdä.

Nyt olen ollut yksin kotona, kun mies on työreissussa. Olen sortunut ahmimiseen aina välillä. Onneksi maalla on niin paljon tekemistä, ettei välttämättä ehdi ahmimaan! Ja ennen kaikkea, siellä asuu kavereitani! Täällä minulla ei ole ollut yhtään kaveria, jota tapaisin vapaa-ajalla. Yksi hyvä ystäväni asuu samassa kaupungissa, joten hänen kanssaan tavataan varmaan useamman kerran viikossa. Lisäksi muut kaverit ovat lähempänä ja käyvät kotonaan viikonloppuisin, joten silloin voi nähdä paljonkin kavereita. Ja vanhemmat ja veli asuvat 8 km päässä.

Tietysti ikävä tulee kaupunkielämääkin, ja varmaan kaipauksella muistelen Elixian jumppatarjontaa. Nyt on kuitenkin taas yksi elämänvaihe takana. Mitään en kadu, ja paljon olen oppinut. Lämmöllä muistelen 2,5 vuotta jotka asuin Pirkanmaalla. Tätä voisi kutsua elämässäni uran rakentamisen aikakaudeksi. Nyt kuitenkin innolla kohti oman hyvinvoinnin ja perhe-elämän aikakautta! <3

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Muutoksia edessä :)

Nyt tapahtuu uusia asioita niin nopeasti, että vauhti meinaa jo vähän hirvittää... Hauskaa on, että moni juttu on järjestynyt ihan sattumalta, eli enköhän ole kuitenkin oikean suunnan valinnut.

Eli sain töistä virkavapaata, ja aloitan reilu viikon päästä työt uudessa paikassa! Aloin vauhdilla järkkäillä asioita töissä, sain asunnon vuokrattua työkaverille (sattumalta sillä olisi loppunut oma vuokrasopimus just silloin kun meidän kämppä vapautuu), ostin tänään auton (mua ennen piti jonkun mennä kattoo sitä autoo mut ei ollutkaan ilmestyny paikalle) yms.

Kiirettä pitää! Töissäkin haluan tehdä kaiken kunnialla loppuun, jotta työkavereiden on helppo jatkaa sitä hyvää työtä, jonka olemme aloittaneet. Ikävä tulee ihan varmasti työpaikan lapsia ja aikuisia.

Olen saanut sekä rohkaisua, että kritiikkiä. Vanhemmat ovat sinnikkäästi vastustaneet valintaani. He pelkäävät, ettemme pärjää maalla. Mutta yksi tuttu sanoi hyvin, että mikäs hätä siellä on kun on sähköt, puhelimet, autot, vesiputket, sisävessa... Toista oli äitini lapsuudessa, kun samassa talossa eleli isompikin perhe paljon alkeellisemmissa oloissa.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Olenko myynyt sieluni valtiolle?

Nyt olen tullut risteykseen: olisi kaksi tietä, mistä valita. Eri tahot yrittävät estää kulkemistani siihen suuntaan, johon haluaisin. Olenko siis ihan väärään suuntaan menossa?

Sain eilen mielenkiintoisen työtarjouksen, sieltä päin minne haluaisimme muuttaa. Mutta työ olisi alkuun vain 4 kk pituinen, syksyllä olisi todennäköisesti jatkoa, mutta ei voida luvata varmasti. Olin jo ihan innoissani kuitenkin, ja ajattelin että saan virkavapaata tai siis työlomaa, jotta pääsemme muuttamaan ja pääsen toteuttamaan unelmiani. Mutta esimieheni olikin vastaan, koska on näin lyhyestä ajasta kyse. Tilalleni ei saisi pätevää ihmistä, pedagogiikka kärsii, blaa blaa... Pomollani on taipumus nähdä asiat liian mustavalkoisesti, ja saattaapa hän vielä mieltäänkin muuttaa, toivotaan näin. Miten käy pedagogiikan ja millainen on motivaationi tehdä työtä, johon minut on pakotettu? Tuon puhelun jälkeen purskahdin itkuun ja tajusin myyneeni sieluni valtiolle ja kaupungille, josta olen saanut ah niin ihanan vakipaikan. Tuota paikkaa haluaisin kumminkin pitää vielä turvaamassa selustaani, vaikka uskon etten sitä pitkään tarvitsisi.

Vanhempani ovat täysin rahajärjestelmän orjia, tässä isäni pelkoja siitä, kun muutamme maalle:
- "määräaikaisella työntekijällä ei ole niin hyvää sosiaaliturvaa kuin vakituisella (esim. sairastelu)." Tähän vastasin, että foodeilla aion pitää itseni terveenä. Isäni vastasi tähän, että ne ovat vähän kyseenalaisia terveyden kannalta?! Sanoo mies joka syö iltapalaksi puoli pakettia jäätelöä :D
- "Odota vielä vähän, jos saisit täältä vakituisen työpaikan." No eihän sieltä saa suoraan vakituista työpaikkaa (nykyisessä asuinkaupungissani on puolet enemmän päiväkoteja kuin koko seudulla). Enkä sitä tarvitsisi, koska perustamme yrityksen.
- "Yrityksen perustaminen on epävarmaa: tiedätkö paljonko rahaa tarvitaan alkuun pääsemiseksi?" Kyllä, ketju ostaa kalusteet ja varastot takaisin, jos kauppaan ei tulisi asiakkaita, mitä en jaksa uskoa.
- "Teiden auraaminen, lämmitys, toisen auton osto... Kyllä maalla on kamalaa." Siinä vaiheessa, jos Suomeen tulee esim. ruokapula tai sähkö katkeaa, on vanha rintamamiestalo puulämmityksineen, kellareineen ja kasvimaineen aika vahvoilla.
-"Lastenhoitajan palkka on pienempi kuin lastentarhanopettajan". Joo, noin 260 euroa, mikä tulisi asumiskustannuksissa takaisin. Kaupungissa maksamme vuokraa 600 euroa kuukaudessa.

Noh, kyllä isäni sitten alkoi nähdä jo hyviäkin puolia muutossani, kun aikani perustelin. Mutta tärkeintä hänelle on, etten irtisanoudu. Enkä aiokaan. Ehdotan vielä pomolle hieman pidempää työlomaa, jos hän siihen suostuisi. Ja kerron puhuneeni luottamusmiehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että kaupungin esimiehet yleensä myöntävät virkavapaan. Hän näki myös, että jos palaa kaupungille töihin, tuo toisesta kunnasta mukanaan uutta. Ja että työhyvinvoinnin ja työntekijän jaksamisen kannalta olisi olennaista antaa mahdollisuus vaihteluun ja uusille kokemuksille!

Sitten vielä armas mieheni sanoi, että ehkä ei olisikaan hyvä muuttaa, koska stressaisin niin paljon maalla. Stressaisin yrityksestä, ikääntyvistä vanhemmistani ja mahdollisesti alkoholisoituvasta veljestäni. Ja stressihän voi vaikka tappaa, siinä hän on oikeassa. Mutta mielestäni maalla on enemmän stressiä poistavia tekijöitä: luonnon läheisyys, kaverit (joita ei ole yhtään täällä kaupungissa), ei tarvitsisi stressata mieheni reissutöistä ja siitä ettei hän haluaisi mennä töihin, suvun läheisyys ja tukiverkosto, mielekkäät päivittäiset rutiinit (kuten lämmittäminen ja pihatyöt).



Aikamoinen vuodatus, ja minä-keskeisyys pomppaa silmille tekstistä. Paljon olisi siis vielä opittavaa. Koen kuitenkin, että maalla minulla olisi ainakin enemmän annettavaa muille kuin täällä kaupungissa. Yrityksemme olisi suunnattu niille, jotka eivät ole vielä välttämättä tutustuneet luomuun ja foodeihin. Päiväkotityö on tietenkin myös tärkeää, pelottavankin tärkeää. Entä jos teen joskus virheen ja lapsi traumatisoituu siitä? Tai miten paljon myönteisiä vaikutuksia pitämälläni vuorovaikutusleikkikerholla voi olla lapsen sosiaalisuuteen ja kaverisuhteisiin?

Olisi ihanaa, jos joku kommentoisi tekstiäni. Kritiikkiä, rohkaisua, mitä vaan... Pyörittelen näitä asioita luultavasti koko viikonlopun, joten olisi kiva kuulla uusia näkökulmia. :)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Hanna Skytän artikkeli kilpirauhasen vajaatoiminnan luontaisesta hoidosta, lopussa hyvä smoothie-resepti!

maanantai 31. tammikuuta 2011

Zeitgeist Moving Forward ja sen herättämiä ajatuksia

Pitäisi muistaa levätä. Liikunta on tärkeää, ja tavoitteena on liikkua neljänä päivänä viikossa. Joskus onnistun, joskus en. Nyt kun olen ollut kipeänä, olen levännyt pari päivää käymättä missään. Tänään olin vielä saikulla, jos huomenna olisin työkunnossa.

Oli huvittavaa huomata, että käsivarsien lihakset näytti suuremmilta kuin viimeksi urheilun jälkeen. Taitaa siis olla totta, että lihakset kasvaa levossa. Voisi kuvitella, että kaikki olisivat terveempiä jos "pyhittäisivät lepopäivän". Mutta itsellä on ainakin niin, että kun viikonloppu tulee, haluaa käydä jossain, siivota yms. kun ei arkena ehdi/jaksa. Viikonloppunahan ainakin täytyy (saa) urheilla. Ei siis ihme, jos välillä flunssa iskee, kun ei ole kunnollisia lepotaukoja. Esimerkiksi jooga, meditaatio, saunominen ja sohvalla makoilu voisivat täyttää yhden vapaapäivän. Liian harvoin pysähdymme ja annamme keholle mahdollisuuden levätä.

Eilen katsottiin Zeitgeist: Moving forward -elokuva. Oli aivan loistava ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Toisaalta masentaa tämä ihmisten tyhmyys: kaikki pyörii rahan ympärillä ja kuluttaminen on aivan järjetöntä. Mutta sitten kun maapallon resurssit on käytetty loppuun, on viimeistään muutoksen aika. Toivottavasti sen jälkeen alkaa uusi, parempi aika jossa kilpailulle ja ahneudelle ei ole tilaa.

Elokuvan mukaan riippuvuudet, kilpailun halu, kuluttaminen, väkivalta jne. johtuu siitä, miten meitä on kohdeltu varhaislapsuudessa. Olemmeko saaneet ansaitsemaamme huomiota, kosketusta ja rakkautta vai olemmeko pienestä asti oppineet kilpailemaan ensin vanhempien, sitten muiden huomiosta? Tämä ei puolusta varhaiskasvatusjärjestelmää (ei enää puhuta pelkästään päivähoidosta), jossa pienestä asti joutuu kilpailemaan aikuisten ja lasten huomiosta. Varhaiskasvatusmessuilla taas ajettiin vastakkaista näkemystä: huolestuttavan pieni osa lapsista (noin puolet) on kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä. Omasta mielestäni varhaiskasvatus ei ole tällä hetkellä niin laadukasta, että lapsen olisi parempi päiväkodissa kuin kotona (toki molemmissa voi laatu olla kirjavaa). Jos ryhmäkoot olisivat pienempiä ja henkilökunta tarpeeksi ammattitaitoista, puhuisin minäkin julkisten varhaiskasvatuspalveluiden tärkeyden puolesta.

Elokuvassa oli kohta, jossa vietettiin lapsen 1-vuotissynttäreitä. Juhlakalu oli ympäröity hienoilla lahjoilla. Miksi ihmeessä lapsi saa erityishuomiota vain kerran vuodessa?! Ja miksi tuo huomio on lahjomista... Esimerkiksi leikkipäivä, jossa äiti leikkii lapsensa kanssa koko päivän, olisi lapselle varmasti mieluisampi lahja. Helposti tulee töissäkin kehuttua esimerkiksi tyttöjen mekkoja tai kampauksia, ihailtua omia leluja joita on lelupäivänä mukana yms. Aamulla kun lapsi tulee hoitoon, saatan sanoa: "onpas sulla hieno mekko tänään", koska haluan sanoa jotain erityistä, että lapsi tulee huomatuksi. Nyt kuitenkin yritän keksiä mieluummin jotakin parempaa, vaikka ottaa syliin ja kysyä "mitä kuuluu?"

lauantai 29. tammikuuta 2011

kuumeessa

Eilen olin Helsingissä Educa-messuilla. Ihan mielenkiintoisia aiheita oli varhaiskasvatusseminaarissa. Vaikea uskoa, että vielä pari vuotta sitten opiskelin täysipäiväisesti. Luennoilla istuminen on niin puuduttavaa, ja aivot kulkee hitaalla, kun pitää olla sisällä koko ajan. Päiväkotityön parhaita puolia on ehdottomasti päivittäinen ulkoilu.

Illalla sitten tulin tosi kipeeksi, yöllä oli kuumetta 37.9 astetta. Kunnon kuumetta ei olekaan ollut varmaan pariin vuoteen. Ehkä se on ihan hyväkin asia, ehkä kilppari on paremmassa kunnossa nyt kun lämpö nousee.

Tällä viikolla käytiin neuvotteluja luomukaupan perustamisesta. Lupaavalta vaikuttaa, enää liiketila puuttuu. Ollaan ihan innoissamme molemmat! :) Toivottavasti uutta kauppakeskusta alettaisiin pian rakentaa, mutta vielä kuulemma puuttuu iso vetovoimainen yritys, joka täytyy olla että rakentaminen aloitetaan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

melkein raakaa pizzaa

Kävin tänään eka kertaa tänä talvena hiihtämässä. Olosuhteet oli muuten kohdillaan, mutta latuja ei oltu aurattu. Kilometrejä kertyi 9. Kilpahiihtäjäksi on vielä matkaa, mutta leppoisa sunnuntaihiihto sopii mulle hyvin. :)

Sitten olikin kova nälkä, kun pääsin kotiin. Olin laittanut aamulla uuniin kuivumaan siemenistä tehdyn "pizzapohjan". Se oli 5,5 tuntia uunissa (50 astetta, luukku avoinna), sitten en enää jaksanut odottaa vaan väsäsin pizzan, vaikka olisi pohja saanut olla rapeampi. Pohjan päälle tuli sipulilla, suolalla ja soijakastikkeella maustettua tomaattimurskaa (olisi tietysti voinut tehdä tomaattikastikkeen oikeista tomaateista).  Täytteeksi laitoin paprikaa, kesäkurpitsaa, tomaattia ja shiitakesieniä. "Juustokastike" syntyi casheweista, sipulista, suolasta ja soijakastikkeesta. Mausteeksi basilikaa ja Fiesta Molea. Hyvää oli, väitän että parempaa kuin oikea pizza. Elimistö on alkanut vaatia raikkaita, aitoja makuja raakailuun siirtymisen jälkeen. Nämä mun raakakokkailut onnistuu onneksi paremmin kuin normiruokien kokkailu, isäntäkin oli samaa mieltä ;) Toivottavasti sen vatsa kestäisi myös pizzaa, ettei tarvitse yksin syödä pellillistä...





lauantai 22. tammikuuta 2011

Banaani-siemenpuuro

Tässä erittäin tuhti raw-puuro, vie varmasti nälän! Ohje on Heidi Kuusiston Uusi Päivä -kirjasta, hieman muokattuna

· 2 dl manteleita liotettuna
· 3 dl seesaminsiemeniä liotettuna
· 1 banaani
· reilu 1 rkl kookosöljyä
· 2 rkl hunajaa
· 1 tl vaniljajauhetta
· 1 tl kanelia
· ripaus laatusuolaa
· n. 2 d vettä

Liota siemeniä muutama tunti. Huuhtele ne ja lisää kaikki ainekset blenderiin.

Tähän kupilliseen meni vajaa puolet koko satsista. Mustikat sopivat loistavasti sekaan, samoin varmasti raikkaat hedelmänpalat.

salitreeni

Pitkästä aikaa raahauduin salille tekemään pelkkää lihaskuntoa. Olin käyny viimeks salilla 19.12. pelkästään painoja nostelemassa, eli odotukset ei ollu mitkään huikeat. Käsivarsia oon treenannut aina sillon tällön kotonakin lyhyitä sarjoja, ja Circuitissa oon käyny pari kertaa, pumpissa en aikoihin. Lähinnä oon keskittyny spinningiin ja muuhun aerobiseen. Laitoin aika pienet painot, mutta ihan hyvin onneks jaksoin tehdä. Noin puolet lihasryhmistä meni huonommin kuin viimeksi ja noin puolet jopa paremmin. Raakaravinto ei siis ole tehnyt lihaksille hallaa :)

Tänään ja eilen on tullu pieniä masennus-ärsytyskohtauksia. Lähinnä siitä kun tuntuu että elämä junnaa paikoillaan, mieli muuttuu koko ajan tulevaisuuden suhteen. Ja vaikka itellä ois selkeät suunnitelmat, niin kumppanilla on sitten viimeistään ihan erilaiset ajatukset kaikesta.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Päivä aivosumussa

Tänään on ollut sekava päivä. Olin aamuvuorossa, ja heti aamusta päivä meni pieleen. Herätyskello herätti 5.05 kesken unien, ja olo oli tosi väsynyt lyhyen yöunen jälkeen. Sitten meinasin vielä myöhästyä, kun kävelyssä meni aikaa, kun lunta oli satanut taas koko yön.


Mun syöminen on nykyään ihan hullua :( Vapaapäivinä tulee koko ajan naposteltua eikä isompaa ateriaa tee juuri mieli. Töissä taas olen pitkiä aikoja syömättä, ja kotiin päästyä on hirveä nälkä ja tulee sitten syötyä paljon kerralla. No näin aamuvuorossa ei haittaa niinkään, kun pääsee aikaisin kotiin, niin syöminen ei painotu iltaan, toisin kuin muissa vuoroissa. Oikeastaan mulla on ollut jonkin asteinen ahmimishäiriö jo pitkään. Silloin laihduttaessakin pidin kalorilaskurivapaapäiviä (eli huijasin itseäni), ja saatoin syödä karkkia puoli kiloa kerralla. Nyt herkut ovat onneksi terveellisempiä, mutta ahmiminen ei ole koskaan hyväksi. Ahmiminen liittyy usein yksinoloon ja niihin iltoihin, jolloin ei harrasta liikuntaa. Paljon on siis vielä tekemistä, ja täytyisi löytää tasapaino kehon ja syömisten kanssa.

Liikunta on toinen "murheenkryyni". Edelleen suunnittelen etukäteen, milloin menisin salille tms. ja jostain syystä tunnen syyllisyyttä, jos en jaksakaan mennä. Tänään on ollut hankala päivä ja olen taas tuntenut syyllisyyttä. Vielä kotiin kävellessä olin aika virkeä, mutta tunnin koneella istumisen jälkeen (johtuu muuten varmasti huonosta sisäilmasta!) olin jo ihan väsynyt, enkä jaksanut edes harkita salille lähtemistä. Käytiin kuitenkin luomukaupoissa Tampereella. Siinä vähän piristyi, ja nyt on vielä harkinnassa josko treenaisin. Todennäköisesti en... Mitäpä siinäkään menettää, vaikka ei urheilisi juuri tänään?

Olin viime viikon lauantaihin asti eli viikon putkeen 95% raakaruualla. Odotin ehkä jonkinlaista ihmeoloa ja energisyyttä, mutta olo tuntui ihan tavalliselta. Kunnes la-ma söin yhden lämpimän aterian päivässä. Silloin huomasin kuitenkin eron. Turvotti ja väsytti, maanantain kuntopiiri ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisviikolla, jolloin olin syönyt pari päivää raakaruokaa ennen treeniä. Eli vaikka mitään ihmeellistä oloa raakaruuasta ei aina tulekaan, on olo kuitenkin parempi kuin kypsennetyn ruuan syömisen jälkeen.

Niin ja niistä hiuksista kun iloitsin, ne eivät ole olleet sen jälkeen yhtä puhtaat ja terveet kertaakaan, mutta hiukan paremmat kuitenkin kuin jokin aika sitten. Aion mennä ottamaan uudet kilpirauhaskokeet helmikuun alussa, niin näkee onko arvoissa tullut muutosta. Olo kun kuitenkin vaihtelee koko ajan. Onneksi enää ei ole kaula turvonnut niin kuin pari kuukautta sitten aina urheillessa oli.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Rahan ote hellittää

Minut on kasvatettu uskomaan rahan olevan välttämätön turva elämässä: töitä pitää tehdä, jotta rahaa saisi tarpeeksi. Tuhlata ei kuitenkaan saa. Tätä mieltä on isäni, joka on kovalla työllä ja (vähemmän kovaa työtä vaativalla sijoittamisella) haalinut ihan kohtalaisen omaisuuden. Rahaa hän ei kuitenkaan tuhlaa mihinkään, vaan on aika pihi. Hän esimerkiksi viihtyy kotona eikä turhia matkustelisi. Olenkin aina miettinyt, mihin hän rahaa kerää, hautaanko? No, ainakin vanhuuden toimeentulo (vanhainkoti- ja sairaalamaksut?!) on varmasti turvattu.

Ei siis ole ihme, että olen itsekin aina pitänyt rahaa ja työntekoa tärkeänä. Sillä erotuksella, että nautin matkustamisesta ja tarpeellisten asioiden ostamisesta. En ole koskaan ollut mikään shoppailufriikki, mutta tykkään kuitenkin kierrellä kauppoja. Laihduttaessa shoppailu oli kivaa, kun huomasi aina kuinka vaatekoko oli pienentynyt. Ostan yleensä vain tarpeellista. Minulla ei ole hienoa vaate-, laukku- tai kenkäkokoelmaa eikä sisustus ole kummoinen. Mieheni taas ostaa paljon laadukasta elektroniikkaa ja musiikkilaitteita eikä juuri katso niiden hintaa. Vitamixin osto oli viimeisin isohko sijoitus, ja sitä en ole katunut hetkeäkään :)

Nyt rahan ja työn teon merkitys on selvästi muuttumassa. ASP-säästötilin minimiaika on kohta täytetty. Alun perin säästimme asunnon ostoa varten, mutta nyt näyttää siltä että muutamme vanhempieni omistamaan taloon, joten raha käytettäisiinkin luomukaupan perustamiseen tai remontointiin. Lisäksi säästän koko ajan ylimääräistä, jotta rahaa olisi niin paljon kasassa, ettei tarvitsisi ottaa lainaa. Raha on kuitenkin välttämättömyys kauppaa perustettaessa. Voisikin miettiä, mihin kauppaa tarvitsen jos en tarvitse paljon rahaa? Haaveena olisi että se tuottaisi sen verran, ettei kummankaan meistä tarvitse tehdä vieraalle töitä. Villeimmissä unelmissa kauppa tuottaisi niin paljon, ettei tarvitsisi itse työskennellä siellä juuri ollenkaan. Se olisi kuitenkin toisarvoinen tavoite, sillä uskon että nauttisin kaupan pitämisestä, ja haluaisin olla paljon kaupalla.

Mieheni on paljon minua rohkeampi: hän eläisi vain päivän kerrallaan ja asuisi vaikka loppuelämänsä vuokralla, ja haluaisi jotenkin netin kautta ansaita minimitoimeentulon (kun vain keksisi miten). Itse kuitenkin haen turvallisuutta: haluaisin oman talon, mielellään maalta, jotta riittäisi mielekästä puuhaa päivittäin. Ja olisihan se ekologista kun vesi tulisi kaivosta, kasviksia voisi kasvattaa itse ja talo lämpenisi puilla.

Silloin kun aloitin ostamaan mahdollisimman paljon luomua, kauhistelin tietenkin tottumattomuuttani hintaa. Onneksi kauppojen luomuvalikoima on parantunut, ja halventunutkin. Supereihin, luonnonkosmetiikkaan ja -pesuaineisiin on mennyt tuhottomasti rahaa, mutta olen vain tyytyväinen, sillä elämän laatu on parantunut hurjasti. Ja kuitenkin rahaa taitaa mennä ruokaan vähemmän kuin ennen. Nyt ostan viikon kasvikset ja hedelmät kerralla, ja teen ehkä kerran kuussa isompia superfood-ostoksia. Ennen piti ostaa lähes päivittäin maitoa, lihaa, rahkaa, raejuustoa, jogurttia, leipää, kinkkua, juustoa, viikonloppuisin karkkia, pizzaa, sipsejä... Nyt nämä kaikki ovat jääneet ruokavaliostani pois. Pitkällä tähtäimellä raakaruokailu tulee varmasti halvemmaksi kun voi syödä pieniä määriä ja pysyy terveenä.

Enää raha ei takaa turvattua tulevaisuutta, vaan terveys. Nykyisen rahajärjestelmämme on pakko romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Meille ei varmasti enää kauan tarjota terveydenhuoltoa, joten on parasta pysyä ruuan ja liikunnan avulla terveenä. Ja onnellisena huolimatta siitä mitä ympärillä tapahtuu :)

tiistai 11. tammikuuta 2011

Nyt jo hiuksissakin edistystä?!

Viimeisessä kirjoituksessani mainitsin hiuksistani lyhyesti, tämä teksti on omistettu hiusongelmilleni. Eli mulla on tosi ohuet ja hennot hiukset ollut aina, ja helposti rasvoittuvat. Koko ikäni olen pessyt niitä ihan tavallisella shampoolla ja hoitoaineella. Tietenkin halusin siirtyä myös luonnonkosmetiikkaan luomuinnostuksen myötä.

Aluksi pesin Ole Hyvän mustikka-shampoolla mutta siinähän ei ollut mitään tehoa. Nyt minulla on ollut Urtekramin Rhassoul savi shampoota. Ihan ok, vaahtoaa kivasti ja tuuheuttaa mutta hiukset jäävät takkuun helposti. Ovat hetken aika puhtaatkin. Kuitenkin luomushampoon käyttö (?) ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat aiheuttaneet hiustenlähtöä, mikä on erittäin kiusallista jo ennestään näin ohuilla hiuksilla.


Tänä aamuna en ollut uskoa silmiäni kun harjasin hiukset. Ne olivat tuuheat, puhtaat ja terveen tuntuiset! Ja ovat edelleen. Olin pessyt hiukset eilen illalla. Tosin laitoin ensin mustikka- ja sitten savi shampoota, mutta olen tehnyt niin ennenkin enkä ole huomannut vastaavaa vaikutusta. Hehkuttelin jo mielessäni, että tämä voisi olla joko lähdeveden (juotu 2 päivää), raakaravinnon tai kilpirauhasen paranemisen ansiota. Täytyy seurata tilannetta, miltä hiukset vaikuttaa jatkossa. :)

Nyt olen neljättä päivää lähes 100% raakaravinnolla, ja olo on tosi energinen! Ei väsymystä edes töissä. Eilen kävelin yhteensä 7 km ja salilla olin tunnin circuitissa. Tänään oli työpäivä 10-18, joten liikunnaksi riitti työmatkakävelyt (yht. 4 km). Olen oikein nauttinut ulkoilusta, kun on ollut lämpimät kelit.

Nyt tuli houkutus, isäntä lähti ostamaan Jäätelöautolta luomutuutteja, pitää varmaan maistaa... :D

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Hyvä päätös lomalle

Tänään on ollut tosi kiva päivä. Aamulla heräsin ja siivoilin, kolmelta menin tunnin spinningiin. Oli ihanan kamala tunti! Aluks tuntui että jaksan vaikka mitä, viimeset 10 minuuttia ku oli jäljellä niin alkoi vähän oksettaa ja heikottaa. Mutta olo tunnin jälkeen oli mahtava! Mikä siinä onkin että liikkeelle lähteminen aina tökkii, vaikka tietää mikä olo siitä seuraa. Taas tuntui hienolta kun hikoilin kunnolla, toisin kuin syksyllä kun ei olisi edes hikipyyhettä tarvittu tunnilla.



Oonkin miettinyt, että onkohan mulla nyt kilpparin kanssa parempi jakso menossa. Tällä viikolla ei oo ollu väsymystä, iho ei oo niin kuiva, ja jopa seksihalut (siis fyysiset) palasivat eilen :) Jos saisin vaan kuukautiset takaisin niin mähän oisin jo melkein kunnossa... Ai niin ja hiustenlähtö pitäis saada pysäytettyä. Ne on niin järkyttävän ohuet ettei kehtaa pitää auki. No hiuksista riittäis kerrottavaa niin paljo et pitää tehdä niistä joskus oma teksti... Katsotaan mitä töihin paluu tuo tullessaan. Ainakin kädet kuivuu, kun pitää jatkuvasti pestä omia ja lapsosten käsiä.

Spinningin jälkeen lähdettiin Tampereelle. Sokoksen ruokakaupasta ostin paljon vihanneksia ja hedelmiä, jotta voi tehdä raw-kokkailuja. Onneksi siellä on hyvä ja edullinen luomuvalikoima. Tosin avocadoja ei ollu ollenkaan tällä kertaa, ei luomua eikä tavallista. Ja sit mentiin Tahmelan lähteelle, haettiin joku 30 litraa lähdevettä. Vähän myös hifisteltiin: aiemmin tällä viikolla ostettiin kirpparilta ruskeita lasipulloja, jotta lähdevesi säilyisi mahdollisimman hyvänä :) Mutta ne on ollut apteekkikäytössä joskus, pitäis saada kunnolla puhdistettua ensin. Kirppikseltä löytyi myös metallinen juomapullo, joka oli koekäytössä spinningissä.

Syömiset ja liikunta tällä viikolla:
ma 30% raw, shoppailu- ja kirpparipäivä Anoppilassa
ti 95% raw, sairastelupäivä kotona
ke 50% raw, aamulla crosstrainer 45 min+lihaskunto 20 min, ajomatka maalle, päivällinen vanhempien luona
to 20% raw, maalla huonot eväät mukana ja päivällinen vanhemmilla
pe 20% raw, shoppailua, päivällinen liikenneaseman buffetissa
la 95% raw, kotona! Juoksulenkki 45 min+lihaskunto 20 min
su 95% raw, spinning 55 min.

Ei siis ihan putkeen mennyt raakaravinnon osalta, heti vaikuttaa kun ei ole kotona. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa :) Huomenna taas töihin, ei yhtään huvittaisi. Mutta eiköhän se siitä kun pääsee alkuun. Nyt onkin paljon uutta, kun meillä aloittaa kolme uutta lasta ja yksi uusi ohjaaja.

torstai 6. tammikuuta 2011

Terveisiä maalta!

Eilen kotiuduimme tänne maalle, ollaan täällä pari yötä. Kävin kaupungin varhaiskasvatuspäällikön juttusilla, lupasi ilmoittaa heti jos tulisi jokin sijaisus päiväkotiin niin pääsisin tänne töihin, päästäisiin sitten muuttamaan pysyvästi maalle. Tarkoitus on kituuttaa kaupungissa vielä ensi vuosi, jos ei päiväkotitöitä löydy, koska näillä näkymin vuoden vaihteessa olisi mahdollista perustaa oma yritys.

Kävimme sitten vanhempieni luona syömässä (oikein tunsi ettei lihamurekkeesta ja perunamuusista saanut ravinteita!) ja tulimme tänne maalle sen jälkeen. Tämä talo on äitini vanha kotitalo, joka on ollut tyhjillään jo muutaman vuoden. 60-luvun alussa rakennettu talo vaatii monenmoista remonttia, mikä vähän hirvittää, kun emme kumpikaan ole mitään synnynnäisiä remonttireiskoja. Päätavoite olisi ainakin ensimmäisenä rakentaa kylpyhuone, kun täältä puuttuu suihku kokonaan. Mutta niitä hyviä puolia tässä talossa on niin paljon: oma rauha, marjapensaat, mahdollisuus kasvimaalle, kellari, puulämmitys, rantasauna lähellä, oma LÄHDE... Kova hinku olisi jo muuttaa tänne!

Huonoja puolia näin talvella on ainakin huoneiden kylmyys. Täällä saa kilpirauhaspotilas käpertyä monen peiton alle, että tarkenee. Toisaalta oli ihanaa heti herättyä alkaa lämmittää puuhellaa. Eväsleivät olivat jäätyneet eteisessä, joten nekin sai samalla laittaa uuniin lämpiämään. Kävimme rämpimässä umpihangessa ja etsimässä lähdettä, vaan ei löytynyt. Mieheni on käynyt lähteellä kesällä eikä sitten enää muistanut, missä se oli. Mutta etsinnät jatkuu toisella kertaa...

tiistai 4. tammikuuta 2011

Energia kateissa

Uusi vuosi on alkanut energisyyden osalta kehnosti. Olen ollut flunssainen ja nuhainen, tänään tuli oksennuskin. Ilmeisesti olen saanut joitain pöpöjä, kun tuli oksennus ja olo on muutenkin ollut tänään tosi heikko.

Käytiin anoppilassa kylässä, ja söin siellä kypsennettyä ruokaa. Sen huomasi heti olossa turvotuksen tunteena. Onneksi kotona voi hyvillä mielin ja helposti pysyä lähes täysin raakaruoalla. Tilattiin FitnessFirstiltä pähkinävarastot täyteen sekä Kelppiä, Mesquite-jauhetta, Kaakaonibsejä ja seesaminsiemeniä. Niin ja FiestaMolea tilattiin, ja on kyllä maineensa veroinen mauste! Myös muutama Ombarin raakasuklaapatukka sujautettiin joululahjoihin. Rahaa meni kaikkiaan 135 euroa (25% alennus huomioitu)... Kiva kuitenkin kun on kaapit täynnä tavaraa, niin voi paremmin kokeilla reseptejä. Oli pakko lajitella pähkinätkin pakastimeen erikseen niin, etten syö kaikkia sellaisenaan, vaan osa on vain ruuanlaittokäyttöön tarkoitettu :)

Kilpirauhasen toiminnassa ei ole mitään muutosta. Eilen jäi lääke ottamatta, heti oli tavallista uneliaampi olo ja paleli enemmän. Pitäisi tilata aika työterveyslääkärille, kun kuukautisia ei kuulu ollenkaan. Lopetin e-pillerit toukokuussa, ja edelleen ovat kateissa. Niiden puuttumiseen on vaikuttanut varmasti pillereiden lopettaminen, kilpirauhasen vajaatoiminta ja laihduttaminen. Olen syönyt jo parikin Terolut-kuuria eikä niistä ole apua. Haaveilemme lapsen saamisesta, joten olisi kiva kun edes kuukautiset alkaisivat.

Toivottavasti olo paranisi, että pääsisi liikkumaan kunnolla! Ollaan myös menossa maalle tulevaan taloomme pariksi yöksi, jos vain tervehdyn <3

Tuleva koti





lauantai 1. tammikuuta 2011

stressi

Olin jo parantumassa flunssaisesta olosta, ja eilen olo olikin hyvä kun pääsin töistä. Sitten sain uutisia, jotka laukaisivat stressireaktion ja tuli saman tien masentunut olo, mikä on minulle aika harvinaista. Alkoi ahdistaa ja mikään ei onnistunut. Itkin myös paljon pitkästä aikaa. Lähdin lenkille, koska se yleensä helpottaa, mutta ahdistus jatkui enkä jaksanutkaan juosta joten kävelin loppumatkan. Siinä sitten ilmeisesti sain kylmää kun kävelin hikisenä loppumatkan. Illalla nuha paheni ja aamulla olo oli tukkoinen ja kuumeinen. Aamulämpö 35,8  astetta ja äsken 36,5 astetta. Se on minulla jo kuumetta, koska kilpirauhas"potilaana" ruumiinlämpöni on normaalisti aina 35-36 astetta.

Näköjään stressi ja masennus voivat helposti laukaista flunssan. Ei auttanut, vaikka olin syönyt raakaruokaa useamman päivän. Olen entistä vakuuttuneempi positiivisen asenteen tärkeydestä!