Rahan ote hellittää

Minut on kasvatettu uskomaan rahan olevan välttämätön turva elämässä: töitä pitää tehdä, jotta rahaa saisi tarpeeksi. Tuhlata ei kuitenkaan saa. Tätä mieltä on isäni, joka on kovalla työllä ja (vähemmän kovaa työtä vaativalla sijoittamisella) haalinut ihan kohtalaisen omaisuuden. Rahaa hän ei kuitenkaan tuhlaa mihinkään, vaan on aika pihi. Hän esimerkiksi viihtyy kotona eikä turhia matkustelisi. Olenkin aina miettinyt, mihin hän rahaa kerää, hautaanko? No, ainakin vanhuuden toimeentulo (vanhainkoti- ja sairaalamaksut?!) on varmasti turvattu.

Ei siis ole ihme, että olen itsekin aina pitänyt rahaa ja työntekoa tärkeänä. Sillä erotuksella, että nautin matkustamisesta ja tarpeellisten asioiden ostamisesta. En ole koskaan ollut mikään shoppailufriikki, mutta tykkään kuitenkin kierrellä kauppoja. Laihduttaessa shoppailu oli kivaa, kun huomasi aina kuinka vaatekoko oli pienentynyt. Ostan yleensä vain tarpeellista. Minulla ei ole hienoa vaate-, laukku- tai kenkäkokoelmaa eikä sisustus ole kummoinen. Mieheni taas ostaa paljon laadukasta elektroniikkaa ja musiikkilaitteita eikä juuri katso niiden hintaa. Vitamixin osto oli viimeisin isohko sijoitus, ja sitä en ole katunut hetkeäkään :)

Nyt rahan ja työn teon merkitys on selvästi muuttumassa. ASP-säästötilin minimiaika on kohta täytetty. Alun perin säästimme asunnon ostoa varten, mutta nyt näyttää siltä että muutamme vanhempieni omistamaan taloon, joten raha käytettäisiinkin luomukaupan perustamiseen tai remontointiin. Lisäksi säästän koko ajan ylimääräistä, jotta rahaa olisi niin paljon kasassa, ettei tarvitsisi ottaa lainaa. Raha on kuitenkin välttämättömyys kauppaa perustettaessa. Voisikin miettiä, mihin kauppaa tarvitsen jos en tarvitse paljon rahaa? Haaveena olisi että se tuottaisi sen verran, ettei kummankaan meistä tarvitse tehdä vieraalle töitä. Villeimmissä unelmissa kauppa tuottaisi niin paljon, ettei tarvitsisi itse työskennellä siellä juuri ollenkaan. Se olisi kuitenkin toisarvoinen tavoite, sillä uskon että nauttisin kaupan pitämisestä, ja haluaisin olla paljon kaupalla.

Mieheni on paljon minua rohkeampi: hän eläisi vain päivän kerrallaan ja asuisi vaikka loppuelämänsä vuokralla, ja haluaisi jotenkin netin kautta ansaita minimitoimeentulon (kun vain keksisi miten). Itse kuitenkin haen turvallisuutta: haluaisin oman talon, mielellään maalta, jotta riittäisi mielekästä puuhaa päivittäin. Ja olisihan se ekologista kun vesi tulisi kaivosta, kasviksia voisi kasvattaa itse ja talo lämpenisi puilla.

Silloin kun aloitin ostamaan mahdollisimman paljon luomua, kauhistelin tietenkin tottumattomuuttani hintaa. Onneksi kauppojen luomuvalikoima on parantunut, ja halventunutkin. Supereihin, luonnonkosmetiikkaan ja -pesuaineisiin on mennyt tuhottomasti rahaa, mutta olen vain tyytyväinen, sillä elämän laatu on parantunut hurjasti. Ja kuitenkin rahaa taitaa mennä ruokaan vähemmän kuin ennen. Nyt ostan viikon kasvikset ja hedelmät kerralla, ja teen ehkä kerran kuussa isompia superfood-ostoksia. Ennen piti ostaa lähes päivittäin maitoa, lihaa, rahkaa, raejuustoa, jogurttia, leipää, kinkkua, juustoa, viikonloppuisin karkkia, pizzaa, sipsejä... Nyt nämä kaikki ovat jääneet ruokavaliostani pois. Pitkällä tähtäimellä raakaruokailu tulee varmasti halvemmaksi kun voi syödä pieniä määriä ja pysyy terveenä.

Enää raha ei takaa turvattua tulevaisuutta, vaan terveys. Nykyisen rahajärjestelmämme on pakko romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Meille ei varmasti enää kauan tarjota terveydenhuoltoa, joten on parasta pysyä ruuan ja liikunnan avulla terveenä. Ja onnellisena huolimatta siitä mitä ympärillä tapahtuu :)