Viime kevät oli mahtava, kun muutimme maalle. Tästä keväästä en olisi osannut parempaa toivoa, mutta sattuneesta syystä tämä kevät näyttää vielä valoisammalta! Enää 7 työpäivää jäljellä ennen äitiyslomaa <3 Ruokavalioni on ollut välillä vähän mitä sattuu raskausaikana, mutta syyllisyyttä en ole tuntenut, sillä negatiiviset tunteet vain pahentavat elimistön happamuutta. Sen sijaan odotan jo innolla töiden loppumista, sillä voin helpommin palata terveellisemmän ravinnon pariin kotona ollessani. Kohta jo villiyrtitkin kasvavat omassa pihassa...
Tietenkin uusi tulokas muuttaa koko elämämme, enkä osaa edes kuvitella, millaista se sitten on, kun oma nyytti tuhisee vierellämme. Onneksi en ole yksin, vaan lapsen isällä on mahdollisuus olla kotona, ja mummokin on lähellä. Aion palata liikuntaharrastuksen pariin ja karistaa ylimääräiset raskauskilot. Suorastaan odotan, että pääsen laihduttamaan ja elämään terveellisemmin raskaan talven jälkeen. Kunto on rapistunut, mutta sen kehittymistä on taas mielenkiintoista seurata.
Joudun käymään äitiyspolilla seurannassa parin viikon välein, sillä lapsivettä on vähän ja sikiö on pienikokoinen. Täytyy seurata sikiön liikkeitä, ja kyllä se ahkerasti liikkuukin. Illalla vilkkaimmin ja aamupäivällä vähiten.
En jaksa lakata ihmettelemästä, kuinka suuri vaikutus auringolla on mielialaan. Vuoden vaihteen jälkeen mieleni on ollut paljon valoisampi. Mieheni oli viisi päivää mehupaastolla, ja seurasin vierestä, kuinka paasto teki ihmeitä mielialalle ja energisyydelle. Täytyy itsekin kokeilla imetysvaiheen jälkeen. Toki yksittäisiä mehupäiviä olisi turvallista pitää silloin tällöin.
