Maalle muutto on iso muutos, mutta nyt koen olevani siihen valmis. Vielä vuosi sitten en olisi ollut, enkä olisi maalle varmaan halunnutkaan. Kilpparin vajaatoiminta on antanut minulle paljon: vasta diagnoosin saatuani aloin kunnolla opiskella ravintojuttuja. Muutoin karkkien mässäily, television katselu ym. huonot tavat, joista olen luopunut, olisi varmaan jatkunut entisellään. Niin pitkään kuin olisin ehkä sairastunut vakavammin.
Olen syönyt nyt pääasiassa raakaravintoa, paitsi ehkä kerran viikossa käynyt ulkona syömässä lämmintä ruokaa. Myös kaikennäköisiä muita sortumisia on tullut vähän väliä, onneksi sentään lisäaineita ja gluteeniviljoja vältellen. Olo on ollut virkeä. Nyt ollaan siis muuttamassa maalle, jossa on puulämmitys. Lueskelin tänään leivinuunin käyttöohjeita, ja tuntuu hölmöltä olla hyödyntämättä leivinuunia ja puuhellaa myös ruuanlaittoon, kun sellainen mahdollisuus on. Ajattelin, että nyt talvella alan syömään myös lämpimiä kasvispainotteisia aterioita. Voinhan lykätä vihannespadan ekologisesti leivinuuniin valmistumaan kuin itsestään. Sisällä on myös paljon kylmempi kuin nykyisessä asunnossamme, joten palelen varmaan kovasti. Siitäkin syystä olisi hyvä syödä jotain lämmittävää. Kun vain vielä oppisi maustamaan ruuat herkullisesti. Mieheni syö edelleen ruisleipää, joten aion opetella tekemään sitä leivinuunilla. Myös gluteenitonta leipää voisi kokeilla leipoa.
Vihersmoothie, salaatit ja superit ovat kuitenkin tulleet ruokavaliooni jäädäkseen! Kesällä aion taas kokeilla lähes 100% raakaravintoa, kun omasta pihasta saa tuoreena luonnon herkkuja! Ja viereisestä metsästä mustikoita.
Myös liikuntatottumuksiin tulee väistämättä muutosta. Kuntosalimahdollisuus on, mutta ohjattuja jumppia on huonosti. Aion panostaa hyötyliikuntaan, salilla käyn kerran tai kaksi viikossa. Vaikka joudun kulkemaan työmatkat autolla, saan kuitenkin hyötyliikuntaa (ja ulkoilua) puiden ja veden kantamisesta ja luonnossa liikkumisesta. Keväällä ja kesällä aion pyöräillä työmatkan (15km) mahdollisimman usein. Sitten saa vapaa-aikana keskittyä kasvimaan hoitoon :)
Toivon, että maalle muutto on mahdollisuus elämänmuutokseen kaikin puolin. Sinne ei onneksi saa supernopeaa laajakaistaa, vaan täytyy käydä netissä kännykän välityksellä. Toivon että koneella viettämäni aika vähenee huomattavasti! Toivottavasti minulla riittää sen sijaan energiaa tehdä remonttia ja kotitöitä, joita täällä ei ole tarvinnut tehdä.
Nyt olen ollut yksin kotona, kun mies on työreissussa. Olen sortunut ahmimiseen aina välillä. Onneksi maalla on niin paljon tekemistä, ettei välttämättä ehdi ahmimaan! Ja ennen kaikkea, siellä asuu kavereitani! Täällä minulla ei ole ollut yhtään kaveria, jota tapaisin vapaa-ajalla. Yksi hyvä ystäväni asuu samassa kaupungissa, joten hänen kanssaan tavataan varmaan useamman kerran viikossa. Lisäksi muut kaverit ovat lähempänä ja käyvät kotonaan viikonloppuisin, joten silloin voi nähdä paljonkin kavereita. Ja vanhemmat ja veli asuvat 8 km päässä.
Tietysti ikävä tulee kaupunkielämääkin, ja varmaan kaipauksella muistelen Elixian jumppatarjontaa. Nyt on kuitenkin taas yksi elämänvaihe takana. Mitään en kadu, ja paljon olen oppinut. Lämmöllä muistelen 2,5 vuotta jotka asuin Pirkanmaalla. Tätä voisi kutsua elämässäni uran rakentamisen aikakaudeksi. Nyt kuitenkin innolla kohti oman hyvinvoinnin ja perhe-elämän aikakautta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti