Tänään oli viimeinen työpäiväni päiväkodilla, jolle olen kyllä antanut lähes 100% työpanoksen viimeiset 1,5 vuotta. Työ on ollut innostavaa, koko ajan olen pyrkinyt kehittymään ja kehittämään, ja aika paljon muutosta saimmekin aikaan. Olin ainoa lastentarhanopettaja, joten olin vastuussa kehittämistyöstä, jota tiimiläiset onneksi hienosti veivät kanssani eteenpäin. Ehkä siksi paikasta muodostui niin rakas, kun olin niin hyvin motivoitunut työhön ja pääsin vaikuttamaan. Sain rohkaisevaa palautetta myös vanhemmilta, ja yksi äiti oli kirjoittanut ihanan kortin siitä, kuinka olen ollut tärkeä hänen tyttöjensä elämässä. Itkuhan siinä pääsi, kun pääsin kotiin. Tai siis kämpälle. Koti odottaa minua huomisesta alkaen <3. Hirvittää mennä keskelle pakkasia.
Tämä viikko on ollut hirveä syömisten osalta. Maanantaina hammaslääkärissä poistettiin kaksi viisaudenhammasta, sain kaksi päivää sairaslomaa, 800 mg BURANAA ja viikon ANTIBIOOTTIKUURIN. Vireystasoni romahti heti kun aloin noita mömmöjä syömään. Koko viikon olen sitten sortunut herkkuihin (esim. täytekakkuun ja jäätelöön) ja liikkumaan en ole päässyt. Tosi lannistunut olo. Mutta maalla alkaa uusi elämä ja uudet ruokatottumukset, lupaan sen!
Vielä sunnuntaina oli ihan toisenlainen olo. Olin syönyt kaakaomassaa ja pakkailin muuttohommia varten. Alkoi jo suorastaan liikatoiminnan oireet: sydän löi tiheästi, hikoilutti, janotti, kädet vapisi, huimasi... Maanantaiaamuna en ottanut Thyroxinia. Tosin olo normalisoitui melko pian. Nyt on ollut perinteinen vajisolo, tämäkin päivä on ollut ihan hirveä väsymyksen ja aivosumun kannalta. Onneksi antibioottikuuri loppuu pian, ja pääsen puhdistamaan kehoani jälleen. Ja onneksi on paljon uutta tekemistä, eikä mässäilyille jää aikaa. Mieskin tulee työreissusta kotiin. Yksinäisyys vaikuttaa syömisiini ratkaisevasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti