Sain eilen mielenkiintoisen työtarjouksen, sieltä päin minne haluaisimme muuttaa. Mutta työ olisi alkuun vain 4 kk pituinen, syksyllä olisi todennäköisesti jatkoa, mutta ei voida luvata varmasti. Olin jo ihan innoissani kuitenkin, ja ajattelin että saan virkavapaata tai siis työlomaa, jotta pääsemme muuttamaan ja pääsen toteuttamaan unelmiani. Mutta esimieheni olikin vastaan, koska on näin lyhyestä ajasta kyse. Tilalleni ei saisi pätevää ihmistä, pedagogiikka kärsii, blaa blaa... Pomollani on taipumus nähdä asiat liian mustavalkoisesti, ja saattaapa hän vielä mieltäänkin muuttaa, toivotaan näin. Miten käy pedagogiikan ja millainen on motivaationi tehdä työtä, johon minut on pakotettu? Tuon puhelun jälkeen purskahdin itkuun ja tajusin myyneeni sieluni valtiolle ja kaupungille, josta olen saanut ah niin ihanan vakipaikan. Tuota paikkaa haluaisin kumminkin pitää vielä turvaamassa selustaani, vaikka uskon etten sitä pitkään tarvitsisi.
Vanhempani ovat täysin rahajärjestelmän orjia, tässä isäni pelkoja siitä, kun muutamme maalle:
- "määräaikaisella työntekijällä ei ole niin hyvää sosiaaliturvaa kuin vakituisella (esim. sairastelu)." Tähän vastasin, että foodeilla aion pitää itseni terveenä. Isäni vastasi tähän, että ne ovat vähän kyseenalaisia terveyden kannalta?! Sanoo mies joka syö iltapalaksi puoli pakettia jäätelöä :D
- "Odota vielä vähän, jos saisit täältä vakituisen työpaikan." No eihän sieltä saa suoraan vakituista työpaikkaa (nykyisessä asuinkaupungissani on puolet enemmän päiväkoteja kuin koko seudulla). Enkä sitä tarvitsisi, koska perustamme yrityksen.
- "Yrityksen perustaminen on epävarmaa: tiedätkö paljonko rahaa tarvitaan alkuun pääsemiseksi?" Kyllä, ketju ostaa kalusteet ja varastot takaisin, jos kauppaan ei tulisi asiakkaita, mitä en jaksa uskoa.
- "Teiden auraaminen, lämmitys, toisen auton osto... Kyllä maalla on kamalaa." Siinä vaiheessa, jos Suomeen tulee esim. ruokapula tai sähkö katkeaa, on vanha rintamamiestalo puulämmityksineen, kellareineen ja kasvimaineen aika vahvoilla.
-"Lastenhoitajan palkka on pienempi kuin lastentarhanopettajan". Joo, noin 260 euroa, mikä tulisi asumiskustannuksissa takaisin. Kaupungissa maksamme vuokraa 600 euroa kuukaudessa.
Noh, kyllä isäni sitten alkoi nähdä jo hyviäkin puolia muutossani, kun aikani perustelin. Mutta tärkeintä hänelle on, etten irtisanoudu. Enkä aiokaan. Ehdotan vielä pomolle hieman pidempää työlomaa, jos hän siihen suostuisi. Ja kerron puhuneeni luottamusmiehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että kaupungin esimiehet yleensä myöntävät virkavapaan. Hän näki myös, että jos palaa kaupungille töihin, tuo toisesta kunnasta mukanaan uutta. Ja että työhyvinvoinnin ja työntekijän jaksamisen kannalta olisi olennaista antaa mahdollisuus vaihteluun ja uusille kokemuksille!
Sitten vielä armas mieheni sanoi, että ehkä ei olisikaan hyvä muuttaa, koska stressaisin niin paljon maalla. Stressaisin yrityksestä, ikääntyvistä vanhemmistani ja mahdollisesti alkoholisoituvasta veljestäni. Ja stressihän voi vaikka tappaa, siinä hän on oikeassa. Mutta mielestäni maalla on enemmän stressiä poistavia tekijöitä: luonnon läheisyys, kaverit (joita ei ole yhtään täällä kaupungissa), ei tarvitsisi stressata mieheni reissutöistä ja siitä ettei hän haluaisi mennä töihin, suvun läheisyys ja tukiverkosto, mielekkäät päivittäiset rutiinit (kuten lämmittäminen ja pihatyöt).
Aikamoinen vuodatus, ja minä-keskeisyys pomppaa silmille tekstistä. Paljon olisi siis vielä opittavaa. Koen kuitenkin, että maalla minulla olisi ainakin enemmän annettavaa muille kuin täällä kaupungissa. Yrityksemme olisi suunnattu niille, jotka eivät ole vielä välttämättä tutustuneet luomuun ja foodeihin. Päiväkotityö on tietenkin myös tärkeää, pelottavankin tärkeää. Entä jos teen joskus virheen ja lapsi traumatisoituu siitä? Tai miten paljon myönteisiä vaikutuksia pitämälläni vuorovaikutusleikkikerholla voi olla lapsen sosiaalisuuteen ja kaverisuhteisiin?
Olisi ihanaa, jos joku kommentoisi tekstiäni. Kritiikkiä, rohkaisua, mitä vaan... Pyörittelen näitä asioita luultavasti koko viikonlopun, joten olisi kiva kuulla uusia näkökulmia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti