Nyt tapahtuu uusia asioita niin nopeasti, että vauhti meinaa jo vähän hirvittää... Hauskaa on, että moni juttu on järjestynyt ihan sattumalta, eli enköhän ole kuitenkin oikean suunnan valinnut.
Eli sain töistä virkavapaata, ja aloitan reilu viikon päästä työt uudessa paikassa! Aloin vauhdilla järkkäillä asioita töissä, sain asunnon vuokrattua työkaverille (sattumalta sillä olisi loppunut oma vuokrasopimus just silloin kun meidän kämppä vapautuu), ostin tänään auton (mua ennen piti jonkun mennä kattoo sitä autoo mut ei ollutkaan ilmestyny paikalle) yms.
Kiirettä pitää! Töissäkin haluan tehdä kaiken kunnialla loppuun, jotta työkavereiden on helppo jatkaa sitä hyvää työtä, jonka olemme aloittaneet. Ikävä tulee ihan varmasti työpaikan lapsia ja aikuisia.
Olen saanut sekä rohkaisua, että kritiikkiä. Vanhemmat ovat sinnikkäästi vastustaneet valintaani. He pelkäävät, ettemme pärjää maalla. Mutta yksi tuttu sanoi hyvin, että mikäs hätä siellä on kun on sähköt, puhelimet, autot, vesiputket, sisävessa... Toista oli äitini lapsuudessa, kun samassa talossa eleli isompikin perhe paljon alkeellisemmissa oloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti