...niin olen raskaana! Olisiko kuukausi aikaa, kun sanoin miehelleni, että olen päässyt yli siitä pakkomielteestä, että minusta täytyy tulla äiti. Olin sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta sopeudun hyvin siihenkin ajatukseen että elämme kahdestaan, enkä ainakaan halua miettiä/stressata asiaa.
Minulla oli viikko sitten kova ummetus, johon ei mikään tuntunut auttavan. Ei psyliumkuitu, piharatamo, syömisen rajoittaminen/lisääminen eikä liikunta. Sitten myös rinnat aristivat, ja aloin miettiä voisinko olla raskaana... Kuukautiset olivat tulleet viimeksi kesäkuun lopulla Terolutin avulla. Kun seuraavia kuukautisia ei kuulunut, tein negatiivisen raskaustestin. Oletin vain että oma hormonitoimintani ei siis toimi, ja vähän hermostuin menkkojen odotteluun.
Siinä välillä sitten olen tullut raskaaksi. Hedelmöittymisajankohdasta ei ole aavistustakaan, mutta toivottavasti se saadaan selville :) Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta. Haluan rohkaista muitakin, vaikka tuntuisi toivottomalta lapsettomuusongelmien vuoksi, niin ei koskaan voi tietää vaikka tärppäisikin :) Elämä on yllätyksiä täynnä, ja taas kerran: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.
Kunpa raskaus sujuisi hyvin, sillä keskenmenon vaarahan on aina olemassa, ja vajaatoimintani ei ainakaan helpota raskautta. Arvot olivat huonontuneet heti: TSH 2.36 ja T4V 11.4 (8.8. TSH 0.26 ja T4V 15.4) Olo on tosi saamaton ja mielialat heittelee. Koko ajan tekee mieli syödä jotakin. Paitsi että mieliteot ovat erilaisia, esim. suolaista ja rasvaista on tehnyt mieli (esim. juusto, pizza, kala...). Jossain välissä olisin halunnut myös helmipuuroa ja KANELIA. Varmaan olisin illalla alkanut keittää jos olisi ollut maitoa jääkaapissa :) Esim. pähkinät, kookosöljy ja suklaa eivät enää maistu niin hyvälle.
Nyt vaan onnella, ilolla ja kiitollisuudella seuraan raskauden kehitystä. Ja toivon että pääsisin kriittisten kuukausien yli, jotta uskaltaisin kertoa asiasta tutuillekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti