auringon ihmeellinen vaikutus

Kävin tänään kilpirauhaskokeissa, huomenna saa sitten tietää onko arvot edelleen kohdillaan. Jos ne on hyvät niin aion tilata ajan yksityislääkärille, joka tietää myös Armourista, josko se olis mulle tarpeen. Tosin tämän päivän jälkeen oon vakuuttunut siitä, että yleiseen vointiin vaikuttaa ihan muut asiat kuin lääkitys. Tänäänhän en ottanut lääkettä ollenkaan. Ja kun oli ihanan aurinkoinen päivä, niin oon ollut tosi virkeenä koko päivän. Se oli jännää et heti kun astuin nukkarin ovesta sinne pimeyteen valvomaan lasten unia, niin alkoi aivosumu ja väsymys :O Viime päivät on ollut synkkiä ja oon ollu ihan väsynyt. Kokeilin jättää Thyroid Energynkin pois, kun luin että jodi voisi olla haitaksi nimenomaan autoimmuunityreodiitissa. No olo oli vaan huonompi ilman niitä. Töissä sain tänään ulkoilla 1,5 tuntia ja sit vielä lähdettiin yli tunnin kävelylle naapurin kanssa. Ja ihana oli tulla kotiin ku oli pihasauna lämpöisenä. Siinä on ihan mahtavat löylyt vaikka vesi kannetaan sisältä ja ulkoisesti se on ränsistynyt.

Tosiaan painonnousu ja hidas ruuansulatus on vaivannut, vaikka mitään repsahduksiakaan ei ole ollut. Täytyy alkaa syömään samoja iHerbistä tilattuja probiootteja ja entsyymejä, joita miehenikin on tilannut. Hän keksi että vaivat saattaisivat johtua myös ennen muuttoa syömästäni antibioottikuurista, joka kuulemma tappaa kaikki bakteerit mahasta, ne hyvätkin.

Stressi taitaa aiheuttaa huonon oloni. Tänään pohdittiin saunassa näitä tietoisuus-kysymyksiä. Tajusin et mun huolena on se, että mieheni on jo paljon korkeammalla tietoisuuden tasolla, hän ymmärtää tämän hetken tärkeyden eikä suunnittele tulevaa, vaan elää täysin fiiliksen mukaan. Minäkin olen alkanut nauttimaan tästä hetkestä yhä enemmän, mutta edelleen egoni suunnittelee myös tulevia tapahtumia. On jokseenkin rasittavaa, kun en tiedä onko miehelläni lauantaina sellainen fiilis että hän jaksaa lähteä kanssani Jyväskylään. Siellä olisi entisten opiskelijakavereiden tapaaminen, tutun keikka, ja pääsisi luomuostoksille <3. Mieheni ei myöskään tapaisi vanhempiani, koska hän haluaa käyttää aikansa jotenkin paremmin kuin epämukavuustilassa hedän kanssaan. Itse olen kuitenkin tekemisissä vanhempieni kanssa, jotka elävät aivan eri maailmassa ja arvoissa kuin me. He vaikuttavat minuun edelleen paljon, ja siitä haluaisin päästä eroon. En tiedä mitä traumoja minulla oikein lapsuudesta on, kun heidän miellyttämisensä on minulle niin tärkeää. Elän siis koko ajan ristiriidassa: mieheni ja vanhempieni välissä. Jossain siellä etsin itseäni, omaa tahtoani ja sisäistä rauhaa. Kunpa osaisin olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat! Etenen pienin askelin, ja päätin lopettaa lauantaista etukäteen stressaamisen. Katsotaan sitten lauantaina millä fiiliksellä olemme.

Olen jo aloittanut paljasjalkakävelyn pihamaalla :) Tässä joitakin kuvia kotimaisemistani: