Eroon ahmimisesta?

Ihmettelin, mistä ilta-ahmimiseni oikein johtuu. Osasyy on varmasti yksinäisyys, mutta täytyyhän siinä olla jotain muutakin? Sanotaan, että ihminen syö suruun tai masennukseen, mutta itselläni syömiseen ei liittynyt näitä tunteita. Halusin vain rentoutua, ja napostella, ja sitten vielä vähän tuota, tätä ja tuotakin vielä... Usein ihan terveellisiä herkkuja. Liikaa vain.

Aloin olla jo epätoivoinen, kunnes mieheni näytti minulle tärkeän kohdan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjasta. Lyhyesti sanottuna siinä kerrottiin jo itselleni tuttua asiaa siitä, että egomme haluaa aina vain omistaa (ja ostaa) lisää. Useimmille ihmisille tämä haluaminen kohdistuu materiaan. Halutaan jatkuvasti uusia vaatteita, elektroniikkaa ym. turhaa. Täytetään tarpeita tavaroilla, kun ei ymmärretä pysähtyä ja tutkia itseämme. "Ego tahtoo ennemminkin haluta kuin omistaa. Omistamiseen liittyvä pintapuolisuus korvautuu siis aina uudella haluamisella. Tämä psykologinen tarve on riippuvuutta aiheuttava, ei aito tarve." Sama teksti jatkuu: "Egolle tyypillnen psykologinen tarve haluta enemmän siirtyy joissakin tapauksissa fyysiselle tasolle, kyltymättömäksi näläksi. (!!!!!!!!) Syömishäiriöiset parantuisivat, jos siihen sairastuneet pääsisivät kosketuksiin kehonsa kanssa ja tuntisivat ennen kaikkea sen todelliset tarpeet egokiinnitteisten valetarpeiden sijaan."

Tämä oli minulle suuri oivallus ja askel kohti paranemista!!! Olen ollut tietoinen tästä egon tarpeesta saada uutta tavaraa, ja tämän tiedostamisen jälkeen minulla ei enää ole ollut himoa ostaa jatkuvasti uutta. Myös ympäristö- ja poliittiset syyt ovat saanut minut vähentämään kuluttamista. En ole kuitenkaan koskaan tajunnut että liikasyömisessä on kyse aivan samasta tarpeesta. Kohde on vain muuttunut tavaroista ruuaksi!

Paranemisprosessi lähtee käyntiin tämän ymmärtämisestä. Nyt minulla on vasta toinen ilta menossa ahmimatta, mutta näyttää siltä että pääsisin ongelmasta eroon pelkästään tämän tiedostamisen avulla. Ruoka tulee usein mieleen, mutta aina silloin sanon itselleni, että "tämä on taas egoni tarve saada lisää. Kehoni ei tarvitse lisää ruokaa!" Olen oikeastaan nauranut egolleni, tyyliin "taas se haluaa lisää ruokaa". Kuulostaa yksinkertaiselta ja hölmöltäkin, mutta tämä on todella auttanut! Kun ymmärtää ongelman perimmäisen syyn, siitä on helpompi päästä eroon. Ruoka tulee yhä harvemmin mieleen, kun ei anna egolle sitä. Toki yritän myös syödä säännöllisemmin ja olla entistä sallivampi ruokien suhteen, jotta en enää stressaisi ajattelemalla liikaa syömistä. Mielenkiintoista nähdä, auttaako tämä oivallus myös ylimääräisen painon pudottamisessa.

Toivottavasti mahdollisimman monet syömishäiriöstä kärsivät lukevat tämän. Paraneminenhan on uskomattoman helppoa, jos tämä oikeasti riittää. Katsotaan miten prosessi etenee. Ja olen siis kärsinyt tästä liikasyömisestä jo pari vuotta. Ennen se oli karkin ym. epäterveellisen ahmimista vain viikonloppuisin, sitten muuttui terveellisten herkkujen ahmimiseen silloin tällöin, mutta heräsin kun tuo herkuttelu alkoi olla lähes päivittäistä ja täysin hallitsematonta. Ja painokin nousi. Puhumattakaan hormonihäiriöstäni, totta kai niihin on vaikuttanut tämä epäsäännöllinen syöminen: välillä minikaloreilla ja välillä hirveitä ahmimiskohtauksia... Mieliala kohentui ainakin heti kun oivalsin, mistä ongelmani johtuu :)