Niinhän se on, etteivät ongelmat mihinkään katoa, vaikka ympäristö vaihtuisi. Ratkaisua täytyy etsiä sisältä. Hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa, mutta jotenkin täällä olemisen hyvät puolet tuovat mukanaan uusia ongelmia, joita ei ollut kaupungissa. Esimerkiksi koneella oleminen on vähentynyt radikaalisti kavereiden ja perheen kanssa vietetyn ajan lisäännyttyä, mikä on toisaalta hyvä. Sen myötä kuitenkin uusien asioiden opiskelu ja siten innostus raakailuun, meditointiin ja joogaan on hiipunut. Sen sijaan mieli täyttyy arkisista asioista ja stressi hiipii salakavalasti päähäni (ja ruumiiseeni).
Tässä meni muuten varmaan viikko niin, että söin kuin hevonen, kaiken näköisiä herkkuja, etenkin pähkinöitä. Olin viikonlopun Lahdessa, ja Punnitse & säästä -kaupasta tuli hamstrattua kaiken näköistä, kun pitkästä aikaa pääsi sinne paratiisiin! Paitsi että ne herkut tuli syötyä melkein saman tien. Lisäksi söin ulkona kahtena päivänä isot satsit lämmintä ruokaa. Olo oli todella raskas. Onneksi nyt on kaappi tyhjä herkuista ja kierre on katkaistu. En ollut käynyt puntarilla yli viikkoon. Tänään uskaltauduin ja olin ihan varma, että on tullut 2-3 kg lisää, kun olo oli sellainen. Mutta ei, yhtään ei ollut tullut lisää painoa! Keho on siis ihmeesti hyödyntänyt kaiken syömäni, vaikka määrät on olleet aivan liian suuria. Ennen kun herkutteluviikonloppuna söi paljon roskaruokaa ja karkkia, nousi paino viikonlopun aikana vähintäänkin kilon.
Olen huomannut, että syömisongelmat alkavat silloin, kun syö jotain. Sitten pitää vaan ottaa koko ajan lisää kaikenlaista pientä. Nyt on mennyt monta tuntia tuhdin kaakao-pakuriteevälipalan ja salaatti-lohi päivällisen jälkeen syömättä mitään. Pääsen tyhjällä mahalla nukkumaan. Jos olisin ottanut jotain pientä iltapalaa, olisin varmaan jatkanut syömistä taas liiallisuuksiin. Itsekuri katoaa siinä kohtaa kun syöminen alkaa. Jokin syömishäiriö minulla varmasti on, kunpa osaisin parantaa itseni siitä ja löytää sisimmät ajoittaiseen ahmimiseen. Tuskinpa on terveellistää paastota ja sitten syödä suuria annoksia kerralla. :(
Yritän vältellä pitäisi-muodossa puhumista. Siispä: toivon saavani innostusta ja motivaatiota meditoinnin aloittamiseen ja sisäisen rauhan etsimiseen, jotta ongelmat väistyisivät! Vaikka kuitenkin perusolotilani on onneksi onnellisuus ja tyytyväisyys, en tosiaankaan halua valittaa turhasta, sillä minullahan on asiat paremmin kuin hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti