villivihannekset

Ajattelin minäkin laittaa postauksen niin kovin ajankohtaisesta aiheesta eli villivihanneksista. Tänään kävin hortoilemassa, omassa pihapiirissäni. Ihanaa kun ei tarvitse lähteä sen kauemmas. Huvittuneena keräsin nokkosia, ja muistelin kun viime talvena ostin sitä kuivattuna Ruohonjuuresta :) Vähän vaan mietityttää, kun ne kasvaa entisen navetan takana, että onko niissä nitriittejä, kun paskaoja on joskus kulkenut vierestä. Mutta alkaa olla tosi pitkä aika siitä, kun täällä on ollut lehmiä. Ryöppäämistäkään en ole suorittanut. Viikonloppuna laitettiin nokkosia smoothieen, ja meillä molemmilla alkoi heti poistua nesteitä! Lisäksi olen kerännyt vuohenputkea, joka on vallannut joka paikan, valitettavasti. Sitä olen laittanut tuoreena salaattiin ja kuivatusta tehnyt viherjauhetta.

Kilpirauhasasia on yhä sekava. Vointi vaihtelee päivittäin, tuntuu että joka toinen päivä väsyttää ja masentaa, ja joka toinen olen suorastaan maaninen. Tänään oli väsymyspäivä, mutta kaakaopapujen ja auringon ansiosta virkistyin ja jaksoin mennä pihatöihin ja "hortoilemaan". Inhottavaa että tarvitsee kaakaota ollakseen virkeä! Heti ensimmäiset päivät Thyroxin-annoksen noston jälkeen menivät paremmin, mutta tuntuu että elimistö on jo sopeutunut annokseen, ja vajisoireet palaavat. Esim. tänään on palellut kovasti. Toisaalta olen hikoillut enemmän ja vatsa toimi ensimmäisinä pävinä paremmin. Nyt on taas ollut ummetusta, pitäisi vaan malttaa jättää ne iltapähkinät syömättä. Vajaan kuukauden päästä saan nostaa annosta niin että se on 1 aikuisten ja 1 lasten tabletti kerran päivässä. Nyt syön siis puolikasta lasten tablettia aikuisten tabletin lisäksi. Luulenpa että tarvitsen Armouria, pelkkä Thyroxin tuskin tulee poistamaan kaikkia oireitani.

Sitten syömisasiaan. Varsinaista ahmimista ei ole ollut enää, mutta silti syön yli tarpeen. Kromitabletit ovat jonkin verran hillinneet makeanhimoa. Koin jonkinasteista taantumusta ja päätin jälleen palata Kalorilaskurin pariin. Oli nimittäin mukavaa huomata, että sieltähän löytyy melkein kaikki superitkin. En silti ala syömään mitään vähäkalorisia aspartaamituotteita, vaan samalla ruokavaliolla menen kuin nytkin, mutta yritän vain vähentää annosmääriä kontrollin avulla. Ja saada uutta intoa liikuntaan. Tilasin uuden sykemittarinkin huuto.netistä kun vanha alkoi temppuilemaan liikaa.

lääkärikäynti

Tänään kävin vihdoin yksityisellä lääkärillä Seinäjoella (Ulla Slama) juttelemassa kilppariongelmistani. Hän oli mukava, oli kiinnostunut voinnistani ja oli oireideni perusteella heti sitä mieltä, että Thyroxin annosta voi nostaa. Heti kun astuin ovesta, hän kysyi: "Kilpirauhasongelmiako?" Nauratti että oonko niin zombin näköinen että näkyy päälle päin :D

Sain siis ohjeen nostaa annosta, ja vihdoin pääsen kunnon kokeisiin, joissa katsotaan myös vasta-aineet, kortisoli ja prolaktiini -arvot. Kuukautisia yritetään jälleen käynnistää Teroluteilla, vasta ensi vuoden puolella kuulemma kannattaa kokeilla lisätutkimuksia, jos ei menkkoja kuulu. Saattaa mennä kaksikin vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen ennen kuin menkat alkaa. Lopuksi lääkäri sanoi, että olen kuulemma ihan sopivan kokoinen. Ehkä pikkuisen... saisi tulla lisää läskiä, mutta ei paljon :D Odotin jo että ehkä pikkuisen voisi pudottaa painoa. Kun se on kuitenkin noussut ainakin kolme kiloa, kun ei aineenvaihdunta ole toiminut viime aikoina, ja on ollut ahmimista ym.

Ahmimiskohtauksia ei ole enää tullut kuin kerran. Masennusta on ollut aina välillä. Se johtuu varmaan liikunnan puutteesta, kun ennen harrastin liikuntaa 5 kertaa viikossa, nyt 1-2. Tekisi mieli useammin tehdä kunnon hikitreeni, mutta aina on mietittävä minne pääsee suihkuun vai pitääkö lämmittää sauna, kun meillä ei ole sisäsuihkua. Remontti onkin ollut mielessä viimeiset päivät.

Viikonloppuna kävin Tampereella entisellä työpaikallani moikkaamassa lapsia ja hyvästelemässä työkaverit yhteisessä illanvietossa. Siitä menimme anopille yöksi Turkuun. Oli kivaa kierrellä ekokauppoja ja kirppiksiä, ostettiin ihanan vanhat kulmakaappi ja ruokaryhmä. Tänään käytiin Seinäjoella MiNatur-luomukaupassa. Ihan kiva että näiltäkin leveysasteilta löytyy kunnon kauppa, ja asiakkaitakin riitti. Ostin sieltä vihersmoothien, oli parempaa kuin oma tekemät :)

Oivallus ja sen jakaminen

Viimeisimmän tekstini kirjoitettuani tuli sellainen olo, että pakko päästä jakamaan tuo oivallukseni mahdollisimman monen kanssa. Niinpä hetken mielijohteesta pyysin Heidiä jakamaan tekstini Quinoaa-blogissaan, koska tiesin blogin tavoittavan paljon enemmän terveydestään kiinnostuneita ihmisiä kuin oma blogini. Heidihän jakoikin tekstin heti, ja aika moni on käynyt sen lukemassa. Kiitokset siitä! Netissä on huonojakin puolia, mutta hyviä monin verroin enemmän. Hienoa että pienen ihmisen oivallus päätyi hetkessä satojen lukijoiden tietoon :) Toivottavasti myös joku syömishäiriöstä kärsivä sai uuden näkökulman sairauteen ja siitä paranemiseen. Laittakaa ihmeessä kommenttia, ja toki saa olla eri mieltäkin! Toivoisin että myös syömishäiriöistä syntyisi keskustelua, ja ennen kaikkea niin monella (itsellänikin vielä) kateissa olevasta kehoyhteydestä.

Oloni on parantunut huomattavasti eikä ahmimiskohtauksia ole enää tullut. Ruoka on vielä paljon mielessä, mutta uskon että ajan kuluessa yhä vähemmän. Yritän kuunnella kehoani ja syödä vain silloin, kun oikeasti on nälkä.

Eroon ahmimisesta?

Ihmettelin, mistä ilta-ahmimiseni oikein johtuu. Osasyy on varmasti yksinäisyys, mutta täytyyhän siinä olla jotain muutakin? Sanotaan, että ihminen syö suruun tai masennukseen, mutta itselläni syömiseen ei liittynyt näitä tunteita. Halusin vain rentoutua, ja napostella, ja sitten vielä vähän tuota, tätä ja tuotakin vielä... Usein ihan terveellisiä herkkuja. Liikaa vain.

Aloin olla jo epätoivoinen, kunnes mieheni näytti minulle tärkeän kohdan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjasta. Lyhyesti sanottuna siinä kerrottiin jo itselleni tuttua asiaa siitä, että egomme haluaa aina vain omistaa (ja ostaa) lisää. Useimmille ihmisille tämä haluaminen kohdistuu materiaan. Halutaan jatkuvasti uusia vaatteita, elektroniikkaa ym. turhaa. Täytetään tarpeita tavaroilla, kun ei ymmärretä pysähtyä ja tutkia itseämme. "Ego tahtoo ennemminkin haluta kuin omistaa. Omistamiseen liittyvä pintapuolisuus korvautuu siis aina uudella haluamisella. Tämä psykologinen tarve on riippuvuutta aiheuttava, ei aito tarve." Sama teksti jatkuu: "Egolle tyypillnen psykologinen tarve haluta enemmän siirtyy joissakin tapauksissa fyysiselle tasolle, kyltymättömäksi näläksi. (!!!!!!!!) Syömishäiriöiset parantuisivat, jos siihen sairastuneet pääsisivät kosketuksiin kehonsa kanssa ja tuntisivat ennen kaikkea sen todelliset tarpeet egokiinnitteisten valetarpeiden sijaan."

Tämä oli minulle suuri oivallus ja askel kohti paranemista!!! Olen ollut tietoinen tästä egon tarpeesta saada uutta tavaraa, ja tämän tiedostamisen jälkeen minulla ei enää ole ollut himoa ostaa jatkuvasti uutta. Myös ympäristö- ja poliittiset syyt ovat saanut minut vähentämään kuluttamista. En ole kuitenkaan koskaan tajunnut että liikasyömisessä on kyse aivan samasta tarpeesta. Kohde on vain muuttunut tavaroista ruuaksi!

Paranemisprosessi lähtee käyntiin tämän ymmärtämisestä. Nyt minulla on vasta toinen ilta menossa ahmimatta, mutta näyttää siltä että pääsisin ongelmasta eroon pelkästään tämän tiedostamisen avulla. Ruoka tulee usein mieleen, mutta aina silloin sanon itselleni, että "tämä on taas egoni tarve saada lisää. Kehoni ei tarvitse lisää ruokaa!" Olen oikeastaan nauranut egolleni, tyyliin "taas se haluaa lisää ruokaa". Kuulostaa yksinkertaiselta ja hölmöltäkin, mutta tämä on todella auttanut! Kun ymmärtää ongelman perimmäisen syyn, siitä on helpompi päästä eroon. Ruoka tulee yhä harvemmin mieleen, kun ei anna egolle sitä. Toki yritän myös syödä säännöllisemmin ja olla entistä sallivampi ruokien suhteen, jotta en enää stressaisi ajattelemalla liikaa syömistä. Mielenkiintoista nähdä, auttaako tämä oivallus myös ylimääräisen painon pudottamisessa.

Toivottavasti mahdollisimman monet syömishäiriöstä kärsivät lukevat tämän. Paraneminenhan on uskomattoman helppoa, jos tämä oikeasti riittää. Katsotaan miten prosessi etenee. Ja olen siis kärsinyt tästä liikasyömisestä jo pari vuotta. Ennen se oli karkin ym. epäterveellisen ahmimista vain viikonloppuisin, sitten muuttui terveellisten herkkujen ahmimiseen silloin tällöin, mutta heräsin kun tuo herkuttelu alkoi olla lähes päivittäistä ja täysin hallitsematonta. Ja painokin nousi. Puhumattakaan hormonihäiriöstäni, totta kai niihin on vaikuttanut tämä epäsäännöllinen syöminen: välillä minikaloreilla ja välillä hirveitä ahmimiskohtauksia... Mieliala kohentui ainakin heti kun oivalsin, mistä ongelmani johtuu :)

Päivitystä

Alkoholia en ole nauttinut tuon seikkailun jälkeen. Vappukin meni mukavasti metsätöissä ja pellolla. Kilot ovat palanneet ja ruuansulatus on taas hidastunut. Oon kokeillut myös suolaveden juomista. Join 1,5 litraa eikä tullut mitään vaikutusta! Ei tarvinnut käydä wc:ssä ollenkaan. Ja eilen join taas (edellisellä kerralla kävi niin että toimi toisena päivänä paremmin kuin ekana), mutta homma meni pieleen kun tuli oksennus kun vesi oli niin pahaa. Mietin että onkohan mulla jokin suolojen puutos tosiaan, kun ei ensimmäisenä päivänä suolat tulleetkaan samantien pihalle elimistöstä.

Pitäisi varmaan myös rajoittaa pähkinöiden syömistä, mutta kun ne on niin hyviä... Mutustelen pakastimesta sillon tällöin casheweita, eivätkä tietenkään ole lioitettuja... Mutta ihmettelen vain, kun paino on noussut vaikka ennen söin melkein samalla tavalla. Tai no lämmintä ruokaa syön nykyään enemmän kuin ennen. Mulla taitaa olla myös maanis-depressiivisyys, kun mielialat vaihtelee äärilaidasta toiseen. Tänään on ollut masennuspäivä, eilen oli maaninen päivä.